Vesistövaikutukset estävät kaivoksen tai sellutehtaan aiempaa herkemmin – “Hyvän tilan tavoite sitoo”

Kaivosyhtiöt joutuvat jatkossa entistä tarkemmin miettimään, mihin ne voivat kaivoksen perustaa. Luvan jätevesien laskemiseksi vesistöön sai aiemmin kevyemmin. Nyt lupaviranomaiset arvioivat tarkkaan vaikutuksia jätevedet vastaanottavaan vesistöön. Sen tilaluokitus ei saa heikentyä. Taustalla on Euroopan tuomioistuimen Weser-tuomio, josta on nyt tullut sitova ennakkopäätös myös Suomessa. Suomessa tunnetuin Weser-ennakkopäätökseen perustuva luparatkaisu on Kuopioon suunnitellun Finnpulpin sellutehtaan ympäristöluvan hylkääminen.

Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Antti Belinskij sanoo, että ympäristölupien myöntäminen perustuu Suomen ympäristönsuojelulakiin. Keskeinen kysymys on, aiheuttaako hanke merkittävää ympäristön pilaantumista. – Weser-tuomiota käytetään oikeusohjeena, kun tulkitaan, mitä tarkoitetaan merkittävällä ympäristön pilaantumisella. Merkittävää ympäristön pilaantumista on esimerkiksi se, että vastaanottavan vesistön ekologinen luokitus heikkenee.

Agnico Eaglen Kittilän kultakaivos sai toukokuussa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta luvan jätevesiputkeen. Samalla yhtiö sai luvan malminlouhinnan kasvattamiseen noin neljänneksellä. Tämän vuoden lopulla kaivoksen jätevedet on tarkoitus purkaa kaivokselta 20 kilometriä etelään sijaitsevaan Loukisen ja Sotkajoen yhtymäkohtaan. Loukinen laskee 8 kilometriä alempana Ounasjokeen.– Uuden purkupisteen virtaama on keskimäärin kuusinkertainen nykyiseen verrattuna, perustelee kaivoksen ympäristöpäällikkö Jaakko Saukkoriipi.

Uusien lupien taustalla on se, että Kittilän kultakaivos on joutunut vaikeuksiin vesitaseensa kanssa. Ongelmana eivät ole niinkään kullan rikastusprosessin jätevedet vaan kaivokseen valuva pohjavesi. Sitä kutsutaan kuivatusvedeksi. Niitä kertyy koko ajan lisää ja ne kuormittavat haitta-ainepitoisuuksillaan Seurujokea jo enemmän kuin varsinaiset prosessivedet. Saukkoriipi sanoo, että purkuputkella ja kaivoksen laajenemisen vuoksi lisääntyvillä kuivanapitovesillä ei ole suoraa keskinäistä yhteyttä.

Finnpulpin ympäristölupaa tulkittiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa käytännössä yhden ekologisen laatutekijän perusteella. Se on kasviplankton, jonka rooli järviekosysteemissä on toki suurempi kuin piilevien rooli jokiekosysteemissä.  Tutkijatohtori Tiina Paloniitty Helsingin yliopistosta kertoo sähköpostitse, että lupia ei jatkossa kannata hakea laskevan trendin vesistöihin. – Jos hankkeen voi suunnitella niin, että heikkenemistä ei tapahdu tai ”hyvän tilan saavuttamista ei merkittävästi vaikeuteta”, kuten KHO on linjannut, todennäköisyydet luvan saamiselle ovat korkeammalla. Koska hyvän tilan tavoite sitoo, etenkään hyvää heikommassa tilassa oleviin vesistöihin ei voi Weserin jälkeen myöntää uusia lupia, jotka lisäisivät vesistön kuormitusta.

Lähde: LS24