M.A. Lukas Allemann kuvaa väitöskirjassaan, miten Kuolan niemimaalla asuvat ihmiset ovat kokeneet neuvostoaikaiset valtion toteuttamat väestösiirrot ja millaisia seurauksia niillä on ollut. Erityisesti saamelaiset ovat kärsineet siirroista monin tavoin. Allemann rakentaa työssään – ensimmäistä kertaa – kokonaisvaltaisen kuvan Kuolan saamelaisten kokemasta sosiaalisesta muutoksesta, unohtamatta kuitenkaan alueen etnistä moninaisuutta ja muita alueellisia identiteettejä.
Allemann tarkastelee väestösiirtoja ja niiden seurauksia yhtenä arktisen alueen vaikuttavimmista 1900-luvun sosiaalisista muutoksista. – Työni on eräänlainen kärsimyksen historiallinen antropologia, kuvausta syyllisten etsimisestä ja siitä miten ihmisiä eristetään yhteiskunnan ulkopuolelle. Käsittelen traumaattisia tapahtumia mutta samalla huomioin, että uhrien toiminta voi olla myös mukautuvaa, mitätöivää ja vastustavaa, Allemann kertoo. Pakkosiirrot ovat aiheuttaneet muun muassa jatkuvaa asuntopulaa, sukupuolten välisten suhteiden muutoksia, sisäoppilaitosten vääristyneitä käytäntöjä, yksilöiden itsetuhoista käytöstä ja tänäkin päivänä ilmenevää sosiaalista epätasa-arvoa.
Tutkimuksessa vertaillaan valtiollisia lähtökohtia ja ruohonjuuritason kokemuksia. Kuolan niemimaalla tapahtuneita pakkosiirtoja ja niiden seurauksia verrataan myös muiden valtioiden toteuttamaan sosiaaliseen manipulaatioon sirkumpolaarisella alueella. Mielenkiintoisesti ilmenee, että ”Lännen” ja Neuvostoliiton toiminnassa on paljon enemmän yhtäläisyyksiä, mitä yleisesti oletetaan.
Tutkimuksen metodologinen pääperiaate on, että materiaalia tulee tuottaa ja analysoida fenomenologisista lähtökohdista ja lähestymistavan tulee olla vahvasti tulkinnallinen sekä ei-positivistinen. Tähän periaatteeseen nojautuen Allemann pyrkii osoittamaan, että suullisen perimätiedon ja antropologian yhdistävä – joskin vaiettu – yhteys löytyy kokemuksen tutkimuksesta osana fenomenologista tieteenfilosofiaa. – Tämä kriittinen yhteys on tuotava selkeämmin esille, sillä juuri kokemus on erityisyyden ja universaalin keskipisteessä, Allemann painottaa.
Kokemus on siis se tekijä, jonka myötä ihmisten erityiset, henkilökohtaiset elämäntarinat yhdistyvät universaaleihin, eli laajempiin kertomuksiin esimerkiksi alueiden, yhteisöiden ja kansojen historiassa. Tutkimuksen lähestymistapa pohjautuu historialliseen antropologiaan, ja aineisto on tuotettu ja kerätty avointen elämänkerrallisten haastatteluiden, osallistuvan havainnoimisen ja arkistotutkimuksen avulla. Allemannin pitkäaikainen sitoutuminen kenttätutkimuksen yhteistyökumppaneihin ja heidän kanssaan tehtävään yhteistyöhön synnytti myös uuden, eettisiin kysymyksiin keskittyvän tutkimushaaran.
M.A. Lukas Allemannin väitöskirja “The Experience of Displacement and Social Engineering in Kola Saami Oral Histories” tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan suostumuksella Lapin yliopiston Castrén-salissa (LS 11) lokakuun 15. päivänä 2020 klo 12. Vastaväittäjänä toimii sosiaaliantropologian professori Otto Habeck Hampurin yliopistosta ja kustoksena professori Florian Stammler Lapin yliopistosta. Väitöstä voi seurata etänä.
Lähde: Lapin yliopisto