Toimiakseen oikein oikeaan vuodenaikaan eliöiden on seurattava vihjeitä ympäristöstään. Ilmastonmuutoksen myötä näiden vihjeiden ajoitus, kuten lämpimien päivien kertyminen, on nopeasti muuttumassa. Nyt laaja tutkijaverkosto osoittaa, että eliöiden elinkiertotapahtumien ajoitus – eli fenologia – ei pysy ympäristövihjeiden vaihtelun tahdissa. Helsingin yliopiston tutkijat ovat koordinoineet entisen Neuvostoliiton pitkäaikaisseurantojen valtavan tietomäärän ’Luonnon aikakirjat’ –arkistoon kaikkien tutkijoiden käyttöön.
Se, kuinka tarkasti eliöiden elinkiertotapahtumien ajoitus seuraa elottomien vihjeiden ajoitusta, kuvastaa eliöiden aiempaa evoluutiota. Tutkijoiden havaitsemat paikalliset sopeumat jättävät massiivisen jäljen luonnon kalenteriin. Keväällä nämä sopeumat korostavat maantieteellistä vaihtelua eliöiden elinkiertotapahtumien ajoituksessa, mutta syksyllä ne vähentävät sitä. Koska eliöt ovat kehittyneet reagoimaan eri tavoin eri alueilla, sopeutuminen uuteen ilmastoon vaatii uutta evoluutiota. Luonnossa lajien elinkierrot seuraavat ympäristön vuodenaikaisvaihtelua. Jotta kasvit kukkisivat samaan aikaan kun niiden pölyttäjät ovat liikkeellä, ja jotta linnut pesisivät aikaan, jolloin niiden poikasille on tarjolla ruokaa – ja sitten lähtisivät ennen kuin lumi peittää maan – on niiden seurattava ympäristöstä saatavia vihjeitä.
Koska vuodenaikojen seuraaminen on niin tärkeää siihen kohdistuu myös luonnonvalintaa. Tuloksena lajien reaktionormit voivat muovautua paikalliseen ympäristöönsä. Evoluution tuloksena eliöt voivat vastata vihjeen tiettyyn muutokseen eri tavoin eri paikoissa. Mitä silloin tapahtuu, kun paikallinen ympäristö muuttuu – kuten kaikkialla nyt tapahtuu? Tähän kysymykseen vastaamiseksi tutkijat ovat koonneet havaintoja sadoista eri elinkiertotapahtumista sadoista eri paikoista ympäri entistä Neuvostoliittoa. Näin syntynyt valtava tietokanta on avannut ennennäkemättömän tilaisuuden tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia yli valtavan alueen ja yli pitkän ajan.
Tutkimuksen perustana olevat havainnot perustuvat aiemmin kätkettyyn arkistoon. Vuosikymmenien – ja joissakin tapauksissa yli vuosisadan – ajan tutkijat ovat tallentaneet havaintoja luonnon kalenterista yli 150 suojelualueelle entisessä Neuvostoliitossa. Tiedot on koottu huolellisiksi vuosiraporteiksi, yksi kutakin suojelualuetta kohden. Nämä kansainvälisesti ainutlaatuiset havainnot ovat pysyneet pääosin arkistojen kätköissä.
Nyt koottu Chronicles of Nature eli Luonnon aikakirjat tarjoaa lähes kaikilta osin poikkeuksellisen arkiston: Se sisältää kaikenlaisia lajeja ja tapahtumia, ja se kattaa pitkiä ajanjaksoja (lähes vuosisata) sekä suuria alueita (puolet Aasiasta). Mitä tärkeintä, sen takana on tehtäväänsä omistautunut, tieteellisesti koulutettu henkilöstö, joka on soveltanut tarkasti vakioituja menetelmiä havaintojen keräämiseen. Monet verkostoon osallistuvat tutkijat ovat omistaneet koko elämänsä näiden tietojen keräämiseen, ja tieteellisen artikkelin ilmaantuessa kuusi on jo kuollut. Siten artikkeli on kunnianosoitus heidän työlleen.
Lähde: Helsingin yliopisto