Kaupunkimetsissä on hyvät lähtökohdat luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Tämä selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuusivaltaisten kaupunkimetsien puuston rakennepiirteitä pääkaupunkiseudulla, Järvenpäässä ja Lahdessa. Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa taajamien metsiä on hoidettu jo pitkään ensisijaisesti virkistysmetsinä. Kaupunkimetsien puuston rakenne poikkeaa selvästi talousmetsistä. – Kaupunkimetsiä on ylläpidetty pitkälti jatkuvapeitteisinä, joten puusto on päässyt kehittymään lähes yhtä järeäksi kuin vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa kuusimetsissä. Samalla puuston lajikoostumus on säilynyt monipuolisena. Runsas lehtipuusekoitus yhdessä vanhojen kuusien kanssa luo hyvät elinolosuhteet esimerkiksi liito-oravalle, joka on alkanut runsastua erityisesti kaupungeissa, Lukessa vierailevana tutkijana työskentelevä Aku Korhonen kertoo.
Talousmetsissä lahopuun puute on edelleen merkittävä luonnon monimuotoisuutta rajoittava tekijä. Virkistysmetsissä puuntuotannolliset tavoitteet ovat toissijaisia, joten rajoitteet kuolleen puun määrän lisäämiselle ovat vähäisempiä. Kuolleen puun tilavuudeksi mitattiin kaupunkimetsissä keskimäärin 10 kuutiometriä hehtaarilla, mikä on selvästi enemmän kuin talousmetsissä. Korhosen mukaan tilavuus on silti melko pieni, kun vertailukohdaksi otetaan luonnontilaisen kaltaiset metsät tai Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn avulla turvatut kohteet.
Korhosen mukaan kaupunkimetsien puuston rakenne tarjoaa hyvät edellytykset ekologisesti laadukkaiden metsäelinympäristöjen muodostumiseen, mikäli metsien sallitaan kehittyä tähän suuntaan. Metsäelinympäristöjen ekologisen laadun parantaminen kaupunkien virkistysmetsissä voisi palvella metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttämistä myös kaupunkeja laajemmalla alueellisella tasolla. – Vaikka kaupunkimetsien osuus Suomen metsäpinta-alasta on vähäinen, noin 1 prosentin luokkaa, kaupunkimetsien muodostamilla elinympäristölaikuilla voi olla kokoaan suurempi merkitys vanhojen metsien kytkeytyneisyyden edistäjinä. Suomessa potentiaali olisi suurin juuri eniten kaupungistuneessa Etelä-Suomessa, missä suojelualueverkosto on pirstaleisin, Korhonen summaa.
Lähde: Luonnonvarakeskus
Global site 
Finnish site