Viisi keskeistä riskitekijää yhteydessä koulutulokkaiden heikkoihin taitoihin

Syitä koulutulokkaiden osaamiseroihin on selvitetty ensimmäistä kertaa kansallisesti. Oppilaiden osaamisen vaikuttavat erityisesti koti- ja kielitausta. Myös syntymäkuukaudella ja harrastuksilla on merkitystä.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi on arvioinut ensimmäistä kertaa, millaisin taidoin ensimmäisen luokan oppilaat aloittavat koulutiensä. Tähän alkumittaukseen osallistui 7770 oppilasta eri puolilta Suomea. Oppilailta kartoitettiin matematiikkaan ja äidinkieleen ja kirjallisuuteen liittyviä taitoja ensimmäisinä kouluviikkoina. Jokaiselle oppilaalle laskettiin kokonaistulos kaikkien tehtävien yhteispistemäärästä. Asteikkona käytettiin standardoitua asteikkoa, jossa kansalliseksi keskiarvoksi asetettiin 500 pistettä.

Oppilaiden osaaminen oli tasaista eri puolilla Suomea eikä osaamisessa ollut juuri eroja sukupuolten, AVI-alueiden tai koulun opetuskielen mukaan. Yksilöiden osaamisessa erot olivat kuitenkin valtavia. Tarkentavissa analyyseissa löydettiin viisi keskeistä riskitekijää, jotka selittävät lähtötasojen eroja.

Sekä matematiikan että äidinkielen lähtötasoon oli yhteydessä viisi keskeistä riskitekijää: ennen koulun alkua tehty tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä -oppimäärä (S2), lähisuvussa ilmenneet oppimisvaikeudet, loppuvuodesta syntyminen ja huoltajien matala koulutustausta.

Aineistossa kymmenesosalla perusopetuksen aloittavista lapsista oli jo ennen kouluun tuloa joko tehostetun tai erityisen tuen päätös. Tällaiset oppilaat saivat sekä matematiikan että äidinkielen tehtävistä keskimäärin noin 100 pistettä vähemmän kuin muut oppilaat. Isolla osalla tehostetun tuen oppilaista taidot olivat kuitenkin koko aineiston keskiarvon tasolla tai jopa sitä parempia.

S2-oppimäärää opiskelevien oppilaiden lähtötaso oli noin 80 pistettä matalampi kuin suomea tai ruotsia äidinkielenä opiskelevien. Lähisuvussa havaittu yksi oppimisvaikeus vaikutti lapsen osaamiseen noin 30 pisteen verran ja kaksi oppimisvaikeutta noin 50 pisteen verran.

Myös huoltajiensa koulutustausta selitti oppilaiden lähtötasoa. Korkeintaan ammatilliseen koulutuksen suorittaneisiin huoltajiin verrattuna yliopistotaustaiset huoltajat tuottivat lapselle 77 pisteen etumatkan. Huoltajien korkeasta koulutuksesta näytti olevan hyötyä varsinkin pojille – erityisesti vuoden viimeisinä kuukausina syntyneille.

Harrastuksista ja kiinnostuksista vahvimmin lähtötasoon oli yhteydessä perheen lukemisharrastus, joka kattoi sekä sen, että lapsi lukee itse tai hänelle luetaan ääneen. Lukeminen näyttäytyi erityisesti koulutettujen perheiden harrastuksena. Yliopistokoulutettujen huoltajien lapsista 77 % harrasti lukemista tai lukemisen kuuntelemista, kun taas korkeintaan ammatillisen tutkinnon suorittaneiden huoltajien lapsista vain 52 % harrasti lukemista.

Myös oppilaan harrastusten määrä ja monipuolisuus oli yhteydessä osaamiseen. Ne oppilaat, joilla oli ainakin yksi ohjattu harrastus, saavuttivat huoltajien koulutustaustasta riippumatta korkeamman lähtötason kuin sellaiset oppilaat, joilla ei ollut yhtäkään ohjattua harrastusta.

Monenlaiset varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon ratkaisut tuottavat hyvää osaamista
Varhaiskasvatusmuodoilla ja pitkäkestoisilla varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon ratkaisuilla ei ollut yksiselitteistä yhteyttä lähtötasoon. Monenlaiset varhaiskasvatuksen ja lastenhoidon ratkaisut voivat tuottaa hyvää osaamista.

Lähde: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 

Author: Tuula Pohjola