Maaseudun sähköverkoston toimintavarmana pitäminen on kallista. LUT-yliopistossa meneillään oleva tutkimus paljastaa, että haja-asutusalueilla on lupaavat lähtökohdat sähkönjakelun joustoratkaisuiden hyödyntämiselle. Jousto voi tuoda säästöjä sähköyhtiölle ja asiakkaalle.
Sähkön toimituksen asiakaskohtainen jousto erityisesti harvaanasutuilla alueilla voi olla potentiaalinen keino vaikuttaa myönteisesti sähkön siirron kustannuksiin ja siirtohintoihin. Toimitusvarmuusjousto tarkoittaa esimerkiksi sähkönkäyttäjän ja sähköverkkoyhtiön välistä sopimusta siitä, että asiakas joustaa toimitusvarmuuden odotusarvoissa ja hyväksyy suuremman riskin pitkistä sähkökatkoista. Asiakkaalle maksettaisiin hyvitystä joustostaan. LUT-yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan haja-asutusalueilla on joustopotentiaalia paljonkin, mutta sen hyödynnettävyys edellyttää, että sähkönjakelun joustokohteet valitaan verkon olemassa olevan rakenteen ja topologian perusteella eikä sattumanvaraisesti. ”Taloudellinen hyöty on mahdollista, jos joustokohteet ja alueet valitaan verkon kehittämisen näkökulmasta kannattavimmista paikoista. Ei niin, että jousto sopii jollekin asiakkaalle, mutta ei hänen naapurilleen”, LUTin tutkija Jukka Lassila tarkentaa.
Joustosopimukset voisivat tuoda sähköyhtiöille säästöjä, kun sähköverkon investointitarve arvioitaisiin kokonaisvaltaisesti ja toteutettaisiin joustavasti sekä kustannustehokkaasti. Käytännössä saneerausresurssit keskitettäisiin sinne, missä ne ovat verkkoyhtiön sekä sähkön käyttäjän näkökulmista elinkaarikustannuksiltaan perusteltavissa.
LUTilla tehty tutkimus osoittaa, että toimitusvarmuusjouston vaikutus verkkotoiminnan kustannuksiin ja sitä kautta sähkön siirtohintaan on parhaimmillaankin maltillinen. Laskelmien mukaan haja-asutusalueiden jouston vaikutus siirtohintoihin olisi noin 1–4 prosenttia. ”Huolimatta siitä, että jouston kokonaisvaikutus on matala, on verkossa kustannustehokkuuden näkökulmasta joustoratkaisuille varmasti sopivia kohteita”, tutkija Lassila painottaa. Tutkimuksen aineistona käytettiin laajoja verkkokokonaisuuksia yksityiskohtaisine tietoineen verkon rakenteesta, iästä ja olosuhdetekijöistä. Tutkimuksessa kehitetty metodiikka mahdollistaa joustokohteiden kartoituksen ja jouston arvon määrittämisen. Arvo vaihtelee voimakkaasti alueittain. ”Joustavuuden arvo on sitä suurempi, mitä arvokkaampi saneerauksessa käytettävä teknologia olisi nykyisen verkon teknologiaan verrattuna. Toisaalta jouston arvo on sitä suurempi, mitä paremmin sillä voidaan välttää ennenaikaiset, kesken käyttöikää tapahtuvat saneeraustoimenpiteet”, Jukka Lassila kertoo. Hän korostaa, ettei joustolla saavuteta hyötyjä, mikäli joustokohteet valikoituvat sattumanvaraisesti. Syy tähän on verkon topologisessa luonteessa eli siinä, miten verkko on ajan saatossa muodostunut ja miten verkon eri osat ja sähköliittymät kytkeytyvät toisiinsa.
Suomessa asiakaskohtainen sähkön toimitusvarmuudesta sopiminen ei ole nykysäännösten mukaan mahdollista. Sopimuksellisissa ja lainsäädännöllisissä asioissa riittää tarkasteltavaa. On ratkaistava esimerkiksi se, miten jousto voidaan sitouttaa sähkön käyttöpaikkaan, millainen määrällinen kompensaatio toimitusvarmuushaitasta tai -riskistä on sopiva ja miten joustosopimusasiakkaita käsitellään viankorjauksen aikana. Vaihtoehtoja on silti hyvä tarkastella, sillä toimitusvarmuuteen tullaan edelleen panostamaan voimakkaasti. Myrskyjä ja tykkylumia kestävä sähköverkosto sekä turvattu sähkön saanti ovat digitalisoituvan yhteiskunnan peruspilareita. ”Meillä on Suomessa todella arvokas energiainfrastruktuuri, jossa on suuret saneerauspaineet. Voidaanko verkkoa jatkossa kuitenkin kehittää kustannustehokkaammin verkkoyhtiötä ja asiakasta kuullen, jotta sähkön siirtäminen maksaisi vähemmän”, Lassila kysyy.
Lähde: LUT-yliopisto
Global site 
Finnish site