Tyttöjen ADHD huomataan liian harvoin ja vasta aikuisena saa selityksen käytökselle – Tutkija: “Yleensä helpotus on suurempi kuin suru diagnoosista”

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD ei katso sukupuolta, mutta ympäröivä yhteiskunta katsoo. Oireenkuvassa on eroja sukupuolten välillä, ja poikien ADHD diagnosoidaan noin kolme kertaa yleisemmin kuin tyttöjen. Todellisuudessa ADHD-tytöt voivat psykologi ja Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Veera Koposen mukaan olla tätäkin alidiagnosoidumpia. Ongelma on tiedossa, mutta suhdeluvut siitä huolimatta ennallaan. Aina edes oireiden sukupuolierot eivät ole vaikuttamassa siihen, etsitäänkö käytökselle lääketieteellistä syytä.

Tutkimustulokset kertovat, että poikien ADHD tunnistetaan paremmin jopa yliaktiivisten lasten kohdalla. Ylivilkas poika viedään siis tutkimuksiin helpommin kuin ylivilkas tyttö. Tiedemaailma itse on osin syyllinen tähän epäsuhtaan: Poikia on yksinkertaisesti tutkittu enemmän kautta aikojen. ADHD:n toteamiseksi ei ole olemassa verikoetta tai aivokuvaa, vaan diagnoosi tehdään käyttäytymispiirteitä havainnoimalla. Tapauksia on diagnosoitu 1900-luvun alusta alkaen, ja nämä kuvaukset perustuvat nimenomaan pikkupoikien havainnointiin. – Näiden tapauskertomusten pohjalta on laadittu myös nykyiset diagnostiset kriteerit, jotka eivät siis aina täysin tavoita sitä, että tyttöjen oirekuva voi olla erilainen, Veera Koponen sanoo.

Tytöt ja naiset sinnittelevät tarkkaavaisuushäiriönsä kanssa usein pitkälle aikuisuuteen. He alkavat etsiytyä tutkimuksiin vasta kun uupuvat siihen, etteivät pärjää jatko-opinnoissaan tai työelämässä. Itsensä ikuiseksi sähläriksi mieltäneelle aikuiselle tutkimustuloksen kuuleminen on usein vapauttava kokemus. ADHD-ihmisillä on muuhun väestöön nähden usein enemmän päihdeongelmia, keskeytyneitä koulutuksia ja haastavia ihmissuhteita. Niistä seuraa häpeää. Kun saa selityksen omalle käytökselleen ja sille, miksi asiat ovat niin vaikeita, häpeä saattaa hellittää ja armollisuus nostaa päätään. Myös tarkkaavaisuushäiriön kylkiäisenä tulleet masennus-, uupumus- ja ahdistuneisuusoireet voidaan oikean diagnoosin avulla vihdoin saada kuriin.

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka pohjana on kolme peruspilaria: tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Niiden päälle rakentuu laaja ja hyvin yksilöllinen oirekuva. Yhteistä ADHD-ihmisille on se, että säheltäminen ja esimerkiksi ajantajun kadottaminen aiheuttavat merkittävää haittaa eri elämänalueilla. ADHD:ta hoidetaan sekä lääkkeillä että psykososiaalisilla menetelmillä. Aikuisten ADHD-diagnoosin saaneiden kuntoutuksessa korostuu vahvasti yleinen elämänhallinnan tukeminen.

Lähde: Yle

Author: Saara Teirikko