Mitä tapahtui ilman saastepitoisuuksille, kun ihmisen toiminnan aiheuttamat päästöt vähenivät? Kevään poikkeusoloissa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että joissakin pahimmin saastuneissa kaupungeissa saastesumu ei hälvennyt vaan jopa lisääntyi, kun suorien päästöjen väheneminen lisäsi ilmassa tapahtuvia kemiallisia reaktioita.
Pohjois- ja Itä-Kiinassa korona hiljensi etenkin liikenteen, jolloin liikenteen päästöt vähenivät noin 40-70 prosenttiin normaalista. Tämä vähensi ilman typpioksidipitoisuutta, mikä normaalisti vähentäisi ilman otsonipitoisuutta. Otsoni on yleisimpänä hapettimena eli oksidien muodostajana pääsyyllinen saastemäärien nousuun ja säilymiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että typen vähentyminen ilmassa lisäsi otsonin syntymistä, kunhan ilman hiilivetypitoisuus oli suuri. Suuri otsonipitoisuus lisäsi yhdisteiden kemiallisia reaktioita. Lopputuloksena yksi saastehiukkanen korvautui toisella. Seurauksena ilman laatu ja näkyvyys säilyivät huonoina tai joissakin tapauksissa jopa laskivat. – Kun jokin komponentti poistuu ilmakehän saastecocktailista, niin jokin toinen korvaa sen, jolloin ilman saastepitoisuus ei välttämättä putoa, akatemiaprofessori ja Ilmakehätieteiden keskuksen johtaja Markku Kulmala kertoo. Saastepäästöjen vähentäminen on Kulmalan mukaan silti järkevää, sillä mitä laimeampi saastesekoitus ilmassa on, sitä vähemmän yleensä syntyy haitallisia reaktioita ja yhdisteitä. Oleellista on saada yhä parempi käsitys siitä, mitä ilman saastekocktailissa tapahtuu. Ymmärryksen lisääntyessä osataan esimerkiksi tehdä yhä tarkemmin ilman laatua parantavia päästövähennyksiä.
Keväällä tehty tutkimus perustuu monipuolisiin SMEAR (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations) -tyyppisiin mittauksiin, joita tehdään jatkuvana mittauksena sekä Pekingissä että Nanjingissa yhteistyössä kiinalaisten yliopistojen (Beijing University of Chemical Technology, Tsinghua University, Nanjing University) ja Kiinan tiedeakatemian eri laitosten kanssa.
Lähde: Helsingin yliopisto
Global site 
Finnish site