Suomeen kaavaillaan uusia sellutehtaita ja vanhoja sellutehtaita uusitaan, vaikka sellun hinta on ollut laskussa jo jonkin aikaa. Viime viikolla uutisoitiin Kainuun Paltamon sellutehtaasta, jonka perustamiselle myönnettiin ympäristölupa. Tätä juttua varten haastatellut asiantuntijat kuitenkin uskovat, että suomalaiselle sellulle riittää kysyntää tulevaisuudessa.
Materiaalina havusellu on pitkäkuituista, ja kestävyytensä vuoksi se sopii moneen eri käyttötarkoitukseen. Lisäksi puulla voidaan korvata tulevaisuudessa esimerkiksi öljyä, betonia, muovia, hiiltä ja terästä. Lisäksi sitä voidaan hyödyntää myös tekstiiliteollisuuden tarpeisiin. Asiantuntijoiden mukaan olennaista kuitenkin olisi, että tehtaat tuottaisivat sellun lisäksi myös jatkojalostettuja tuotteita. – Nyt sellua viedään maihin, jossa se jatkojalostetaan. Jalostuksen tuoma lisäarvo jää tällä hetkellä valitettavasti Suomelta saamatta, luonnonvarakeskuksen metsä- ja ympäristöekonomian tutkimusprofessori Jussi Uusivuori toteaa.
Sellun vientimäärät maailmalle pysyvät vuodesta toiseen vahvoina. Sellutehtaiden viennistä suurin osa menee Eurooppaan ja Aasiaan. Pellervon taloustutkimus PPT:n metsä- ja ympäristötalouden tutkimusjohtaja Paula Hornen mukaan sellutehtailla on iso merkitys Suomen taloudelle. Horne uskoo, että Suomi ei ole innostunut jatkojalosteiden tuottamisesta, koska tuotantokustannukset esimerkiksi Aasian maihin verrattuna olisivat huomattavasti kalliimmat. Hornen mukaan Suomesta pitää löytyä sellaista osaamista, jota ei muualta löydy. Siinä tapauksessa korkean jalostusasteen tuotteiden valmistaminen olisi kannattavaa. Esimerkkinä tästä Horne mainitsee biotuotetehtaiden oheen suunniteltujen tekstiilikuitujen tuotannon.
Luonnonvarakeskuksen metsä- ja ympäristöekonomian tutkimusprofessori Jussi Uusivuori kertoo, että Suomessa tuotekehitykseen on panostettu vähän verrattuna kilpailijamaihin, joissa on vastaavaa sellutuotantoa. Uusivuoren mukaan Suomi ei ole siirtynyt korkean jalostusarvon tuotteisiin, koska kysyntää on riittänyt pelkälle sellulle. – Sellun markkinahinta on ollut korkea. Se on houkutellut myymään sellua selluna ilman, että mietitään, mitä sen pohjalta voisi tehdä, Uusivuori arvelee. Mikäli Suomi alkaisi jatkojalostamaan tuotteita sellusta, se parantaisi Jussi Uusivuoren mukaan Suomen vaihtotasetta sekä työllisyystilannetta. Evli-pankin osaketutkimusanalyytikko Joonas Ilvonen uskoo, että sellutehtaiden yhteydessä tehtävä jatkojalostus tulee yleistymään ajan saatossa, mutta se vaatii vielä paljon tuotekehitystä.
Vaikka vuosien saatossa sellutehtaiden tuotanto on kehittyneen teknologian myötä tehostunut, eikä työvoimaa tarvita enää niin paljon kuin ennen, tehtaat ovat silti edelleen merkittävä työllistäjä Suomessa.
Sellutehtaiden tuotanto vaatii toimiakseen puuta, jota saadaan metsää hakkaamalla. Luonnonvarakeskus seuraa Suomen hakkuumääriä. Seurannan tavoitteena on varmistaa metsien riittävyys, jotta niiden käyttö säilyy kestävällä pohjalla. Puun riittävyys onkin yksi asia, joka rajoittaa tehtaiden määrää Suomessa. Luonnonvarakeskuksen metsävarojen inventoinnin ja metsäsuunnittelun johtava tutkija Kari Korhosen mukaan Suomessa pystytään hakkaamaan vuosittain metsiä 80 miljoonan kuutiometrin verran. Hakkuiden huippuvuonna 2018 Suomessa hakattiin metsää noin 78 miljoonaa kuutiometriä. Muutaman viime vuoden keskiarvo on ollut runsaat 70 miljoonaa kuutiometriä. Korhosen mukaan metsävarojen puolesta Suomen on vielä mahdollista lisätä sellutehtaiden määrää. Mikäli sellutehtaita ei Suomessa olisi, Metsäkeskuksen aluekehityksen johtava asiantuntija Jyrki Haatajan mukaan kansantaloudelta katoaisi keskeinen tukijalka: puun kysyntä loppuisi ja metsien käyttö sekä hoito romahtaisivat.
Ajan saatossa sellutehtaiden negatiiviset vaikutukset ympäristöön ovat vähentyneet merkittävästi, mutta täysin ilman ympäristöhaittoja ei tehtaita pystytä vieläkään ylläpitää. Luonnonvarakeskuksen metsä- ja ympäristöekonomian tutkimusprofessori Jussi Uusivuoren mukaan vesistövaikutusten lisäksi sellutehtaat vaikuttavat myös ilmastoon. Sellutehtaiden ilmasto- ja luonnon monimuotoisuusvaikutukset tulevat lähinnä metsien hakkuiden seurauksena. Uusivuoren mukaan harvennushakkuiden ohella avohakkuut ovat merkittävä sellutehtaiden raaka-ainesaannin lähde. Avohakkuut heikentävät merkittävällä tavalla monien eliölajien elinmahdollisuuksia ja uhkaavat monien uhanalaisten lajien olemassaoloa. Uusivuoren mukaan kestää pitkään ennen kuin uuden metsän istutukset korvaavat sellun tuotannon ja niiden kulutuksen aiheuttamat kasvihuonepäästöt.
Lähde: Yle
Global site 
Finnish site