Laaja suomalaistutkimus selvitti: infraääni ei ole tuulivoiman koettujen terveyshaittojen syynä

Ihmiset eivät pysty havaitsemaan tuulivoimaloiden tuottamaa infraääntä, eikä sillä ole mitattavia vaikutuksia elimistöön.

Tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni ei selitä niihin liitettyjä terveyshaittoja. Tämä käy ilmi valtioneuvoston teettämästä laajasta tutkimuksesta. Tuulivoiman infraääneen liitettyjen oireiden taustalla voi olla se, että infraäänillä ajatellaan olevan terveyshaittoja. Tutkimuksen päähavainto on se, että infraääntä ei havaittu kuuntelukokeissa. Infraääni ei myöskään aiheuttanut mitattavia fysiologisia reaktioita. Tutkimuksen vastuullinen johtaja Panu Maijala Teknologian tutkimuslaitos VTT:stä arvioi, että tulokset ovat helpotus tuulivoima-alalle. – Se, että infraääni ei aiheuta terveyshaittoja, on varmasti kaikille alan toimijoille ja tuulivoimaoperaattoreille se keskeisin havainto, Maijala sanoo.

Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja, neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä pitää tutkimusta merkittävänä, sillä tuulivoimatuotannon terveysvaikutukset ovat puhuttaneet kansalaisia. – Totesimme heti alkuvaiheessa, että tutkimuksen pitää täyttää luotettavuuden suhteen tiukatkin kriteerit, Pekkola sanoo. Myös Maijala korostaa, että tutkimus on laaja, perusteellinen ja monitieteinen. – Tämä on tehty äärimmäisen huolella ja meillä on ollut käytössä usean tieteenalan parhaat tutkijat, mitä tästä valtakunnasta löytyy.

Tutkimus selvitti tuulivoiman infraäänen vaikutusta pitkäaikaisin mittauksin, kuuntelukokeiden ja kyselyjen avulla. Infraäänellä tarkoitetaan ääntä, jonka taajuus on ihmisen kuuloalueen alapuolella.  Tutkimuksessa havaittiin, että infraäänen taso tuulivoimala-alueilla vastaa keskimäärin tavanomaisen kaupunkiympäristön infraäänitasoa. Panu Maijalan mukaan mitattu keskiäänitaso hyvin pienillä infraäänen taajuuksilla oli hetkittäin jopa yllättävän kova, enimmillään 102 desibeliä. – En olisi ikinä kuvitellut, että sieltä tulisi kolminumeroisia desibelilukemia infraäänellä, Maijala sanoo.

Äänen päätaajuudet olivat hertsin molemmin puolin – pienimmillään vain 0,1 hertsiä – mikä on reilusti alle ihmisen kuuloalueen. Ihmisen kuuloalue alkaa noin 16–20 hertsin taajuudesta. Mitä matalampi ääni, sitä voimakkaampi pitää äänen olla, jotta ihminen havaitsee sen. Tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni olisi ihmisen havaittavissa tai että sillä olisi vaikutusta voimaloiden äänen häiritsevyyteen.

Maijala pitää silti mahdollisena, että jotkut ihmiset kykenisivät havaitsemaan suurimmat tuulivoimaloiden aiheuttamat infraäänitasot. Infraäänen vaikutusta ei tutkimuksessa pystytty havaitsemaan myöskään fysiologisissa mittauksissa.

Lähde: Yle