Lontoon viheraluepolitiikan kestävyys ja terveysvaikutukset: opit Suomen kaupunkeihin

Kaupunkialueet ympäri maailman tasapainoilevat väestönkasvun, kasvihuonekaasupäästöjen, sosiaalisen kestävyyden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaatimusten välillä. Paikalliset olosuhteet vaikuttavat siihen, mikä on paras tapa vastata näihin haasteisiin. Jotkin ratkaisumallit toistuvat kuitenkin kaupungista toiseen.

Esimerkiksi viheralueiden lisääminen tuottaa usein nettohyötyä kaupunkien kestävyydelle ja kansanterveydelle. Lontoossa on tehty aktiivisesti politiikkalinjauksia viheralueiden lisäämiseksi. Tässä blogitekstissä tarkastelen Lontoon viheraluepolitiikkaa ja sen avulla tavoiteltavia terveys- ja kestävyyshyötyjä, sekä mahdollisia oppeja Suomen kaupunkeihin.

Lontoon kaupungin ympäristöstrategia pyrkii kasvattamaan viheralueiden osuutta kaupungin rajojen sisällä 47 prosentista yli 50 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Vertailun vuoksi: viheralueiden osuus suomalaisten kaupunkien pinta-alasta on 31–48 prosenttia. Viheralueiden määritelmät Lontoossa ja Suomessa eroavat kuitenkin toisistaan. Lontoossa viheralueisiin luetaan myös yksityiset piha-alueet, jotka eivät ole suuren yleisön saavutettavissa. Viheralueet eivät siis välttämättä jakaudu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, vaikka ne kattaisivat suuren osan kaupungin pinta-alasta.

Luonnon vaikutusta kansanterveyteen ja kestävään kehitykseen voidaan arvioida kansanterveys- ja hiilipäästömalleilla, joiden avulla mahdollisia hyötyjä ja haittoja pystytään kvantifioimaan. Tuoreen tutkimuksen mukaan Lontoon puut tuottavat kaupungille merkittävää ympäristöhyötyä. Niiden arvioidaan sitovan 2 367 000 tonnia hiilidioksidia, estävän 3 414 000 m3:n veden valunnan, sekä poistavan ilmasta 153 tonnia PM2.5-hiukkasia (halkaisija <2,5 µm) ja 689 tonnia typpidioksidia vuosittain. Voidaankin laskea, että Lontoon puiden tarjoamat ekosysteemipalvelut tuottavat kaupungille 132,7 miljoonan punnan taloudelliset hyödyt vuodessa.

Kaupunkien viheralueet edistävät kestävää kehitystä ja kansanterveyttä. Mutta miten viheralueiden määrää voidaan lisätä väestöntiheyttä pienentämättä? Lontoon esimerkki kannustaa kattoistutusten lisäämiseen. Oikein asennettuina viherkatot voivat pienentää lämpösaarekeilmiötä ja laskea sisäilman lämpötilaa kuumalla säällä. Samalla rakennusten lämmityskulut pienenevät. Suomessa ilmastoon ja kattojen kunnossapitoon liittyvät haasteet ovat erilaisia kuin Lontoossa, mutta viherkattojen asentamisesta on jo jonkin verran kokemusta myös Suomen ilmastossa. Myös rautatiet, pientareet ja jalkakäytävät tarjoavat mahdollisuuksia kaupunkien viheralueiden lisäämiseen.

Lähde: Kuntaliitto