Sähköpotkulaudat rullasivat vauhdilla Suomeen viime vuonna ja saivat aikaan kiihkeän julkisen keskustelun niiden turvallisuudesta. Rambollin globaali tutkimus valottaa keinoja sähköpotkulautojen ja kaupunkipyörien onnistuneeseen käyttöönottoon ja mittaamiseen. Suomesta tutkimuksessa olivat mukana Helsinki ja Tampere.
Mikroliikkumiseen yhdessä kaupunkipyörien kanssa luettavat potkulautapalvelut herättävät keskustelua etenkin turvallisuudesta, mitä selittää potkulautapalveluista saatavan datan vähäinen määrä ja selkeiden ohjeistuksien puuttuminen. Ramboll Finlandin tekemä globaali tutkimus selventää keinoja, joiden avulla kaupungit voivat ottaa mikroliikkumisen käyttöön kestävästi ja mitata sen onnistumista.
Kaupunkien on hyvä huomioida nämä asiat:
1. Datan hyödyntäminen
Mikroliikkumisen onnistumisen mittaamista varten on hyödynnettävä dataa. Tällä hetkellä potkulautapalveluista saatavan datan vähyys johtaa helposti esimerkiksi vääristyneisiin käsityksiin sähköpotkulautojen onnettomuuksien määristä ja vaikeuttaa todellisten ilmastovaikutusten laskemista. – Jos operaattoreilta saataisiin nykyistä enemmän dataa, tämä auttaisi kaupunkeja ja meitä liikkumisen suunnittelussa sekä linjauksien tekemisessä. Näkisimme myös, mikä mikroliikkumisen oikea volyymi on ja minkälainen potentiaali niillä on olla osa tulevaisuuden liikennejärjestelmää, HSL:n erityisasiantuntija Tarja Jääskeläinen kommentoi.
2. Yhteiset pelisäännöt
Kaupunkien ja sähköpotkulautaoperaattorien on luotava yhteiset pelisäännöt, jotta käyttäjät saavat selkeät ohjeistukset ja sähköpotkulautojen väärinkäytöltä vältyttäisiin. – Operaattorin ja kaupungin välillä tulisi olla tiivis vuoropuhelu ja yhteistyö. Lisäksi operaattorilla tai muulla taholla pitäisi olla oikeudet valvoa ja rajoittaa käyttäjien toimintaa, esimerkiksi mahdollisuus pudottaa sähköpotkulautojen nopeuksia yöaikaan, Traficomin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen sanoo.
3. Väestöprofiilin ymmärtäminen
Kuntien on huomioitava ikäjakauma käyttöönotossa tai jopa harkittava muita liikkumisen muotoja mikroliikkumisen sijaan. – Tutkimuksessa selvisi globaalisti, että vanhempi väestö hyväksyy selvästi huonommin sähköpotkulaudat. Usein pienemmillä paikkakunnilla väestö on varttuneempaa, kunnan keskusta on hyvin pieni ja etäisyydet pitkät. Näihin paikkoihin potkulaudat eivät sovellu, sillä menestyvä potkulautajärjestelmä vaatii tietynlaisen yhdyskuntarakenteen ja joukkoliikenteen verkoston, Rambollin liikennesuunnittelija Tuomas Palonen kertoo.
4. Osa muuta liikennejärjestelmää
Mikroliikkuminen tulee hyväksyä omana osanaan liikennejärjestelmässä, ja tästä syystä onnettomuuksia tulee tapahtumaan samalla tavoin kuin muitakin liikenneonnettomuuksia. Onnettomuuksien ehkäisylle on kuitenkin hyvä miettiä eri keinoja. – Potkulautailijoiden lisäksi on tärkeää valistaa autoilijoita ja pyrkiä jakamaan katutila tasapuolisesti kaikkien kulkumuotojen kesken. Mikroliikkumisessa on hyvä pitää myös mielessä, että onnettomuuksien vakavuustaso voi pienentyä autokyydin vaihtuessa potkulautaan, Tuomas Palonen pohtii.
– Sähköpotkulaudan nopeus tulisi olla aikaisempaa vähäisempi, esimerkiksi 10 km/h ja lautailijoilla olisi hyvä olla mahdollisuus kypärän vuokraamiseen. Tällä hetkellä suojavarusteiden puuttuminen aiheuttaa haasteita. Töölössä meillä oli viime vuonna noin 80 potkulautapotilasta, joista noin 30:lla oli vamma pään alueella, HUSin ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Kaisa Virtanen kertoo.
5. Läpinäkyvä keskustelu
Mikroliikkumisen ongelmista on tärkeää myös keskustella avoimesti, jotta ongelmista pystytään oppimaan ja toimintaa voidaan kehittää. – Ensimmäisen sukupolven sähköpotkulaudat olivat melko kertakäyttöisiä eivätkä kestäneet kovin montaa kuukautta. Tässä on tapahtunut onneksi kehitystä ympäristöystävällisempään suuntaan, ja lautoja pystytään korjaamaan sekä kierrättämään tehokkaammin. Ongelmakohtiin on helpompi puuttua, kun kaikki osapuolet tietävät miltä järjestelmä näyttää, ja tämä tuodaan esille rehellisesti, Tuomas Palonen kiteyttää.
Lähde: Ramboll Finland Oy
Global site 
Finnish site