Jyväskylän yliopisto on mukana harvinaisessa kokeilussa, jossa uhanalaisia jokihelmisimpukoita eli raakkuja palautetaan alkuperäisiin kotivesiinsä. Mustionjoen ja Ähtävänjoen jokihelmisimpukat ovat saaneet jälkeläisiä laitoskasvatuksessa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla ja poikasten palautus luontoon on nyt alkanut. Kokeilussa pienet simpukanalut on palautettu suojaavissa reikälevyissä Mustionjoen ja Ähtävänjoen jokivesiin. Toiminta on osa Metsähallituksen koordinoimaa suurta sisävesien suojeluprojektia Freshabit LIFE IP – hanketta.
Uudellamaalla sijaitsevan Mustionjoen ja Pohjanmaalla sijaitsevan Ähtävänjoen jokihelmisimpukat eli raakut on todettu liian huonokuntoisiksi lisääntymään luonnossa. Syksyllä 2016 niitä siirrettiin kuntoutukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusaseman altaisiin. Kahden vuoden hoiva, ruokinta ja puhdas vesi tuottivat tulosta: syksyllä 2018 raakut tuottivat glokidium-toukkia. Toukat kasvoivat talven lohen ja taimenen kiduksilla, kunnes aloittivat elämänsä pienen pieninä simpukoina heinäkuussa 2019.
Tänä kesänä kokeillaan, kuinka 2-3 millimetrin suuruisiksi kasvaneet poikaset pärjäävät kotivesissään. Pienet simpukat on nyt laitettu rei’itettyihin pleksilevyihin, joiden suojana on verkko. Levyt on viety tarkkaan valittuihin paikkoihin Mustionjokeen ja Ähtävänjokeen, ja niitä käydään säännöllisesti puhdistamassa. Vastaavanlaiset levyt on jätetty myös Konneveden tutkimusaseman altaisiin, jotta simpukoiden kasvua ja vointia eri olosuhteissa voidaan vertailla.
Nyt tutkitaan, miten ”koeputkipoikasina” Konneveden tutkimusasemalla alkunsa saaneet raakun poikaset pärjäävät jokivesissä. Niiden kasvua seurataan ja samalla kerätään kokemuksia tulevia istutuksia varten. Suurin osa poikasista saa jatkaa kasvuaan laitoskasvatuksessa vielä vuoden, mutta tämän kesän koeistutukset kertovat, minkälaiset niiden mahdollisuudet ovat selvitä kotivesissään. Nykyisissä jokivesioloissa on monta vaaraa raakunpoikasille. ”Vesien liettyminen estää veden virtailun joen pohjasorassa ja se tukahduttaa raakun pienet poikaset. Myös kalojen vaelluksen estävät rakenteet ovat ongelma, koska raakun toukka tarvitsee populaatiosta riippuen lohen tai taimenen kehittyäkseen simpukaksi”, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Laitoskuntoutus on osoittautunut tarpeelliseksi keinoksi raakkukannan elvyttämisessä, kun jokienvesien olosuhteet ovat muuttuneet ja aikuisten raakkujen lisääntymiskunto on heikentynyt. Toimia tarvitaan, sillä tutkimusten perusteella Ähtävänjoella Pohjanmaalla raakkukannan koko on laskenut 1980-luvun 500000:sta nykyiseen noin 500:aan yksilöön. Suomen eteläisimmässä raakkujoessa, Mustionjoessa, raakkukanta on huvennut alle puoleen yhdeksässä vuodessa.
Lähde: Jyväskylän yliopisto
Global site 
Finnish site