Suomen ympäristökeskuksen keräämien ennakkotietojen perusteella kuluva perhoskesä on ollut hieman paria edellistä heikompi. Yleisimmissä päiväperhoslajeissa on selvästi enemmän edelliskesästä vähentyneitä (26 lajia) kuin runsastuneita (14 lajia). Kannat laskivat etenkin useimmilla keskikesän lajeilla, kuten hopeatäplillä ja sinisiivillä. Silmiinpistävää oli etenkin kahden perinteisesti runsaimman lajin, tesma- ja lanttuperhosen vähälukuisuus. Myös 2000-luvulla maassamme vahvasti levittäytyneiden kartta- ja peltovirnaperhosen kannat olivat vaihteeksi laskussa. Paremmin meni osalla alkukesän lajeista sekä aikuistalvehtijoilla. Kokonaisuutena perhoskesästä muodostunee hieman keskimääräistä heikompi. Lajien väliset erot ovat suuria, sillä kesä on ollut sääoloiltaan hyvin vaihteleva.
Syyskesän tyypillisiä päiväperhosia ovat aikuistalvehtijat sekä vaeltavat lajit. Tänä kesänä kaikki vaeltajat, kuten ohdake- ja amiraaliperhonen ovat olleet hyvin vähälukuisia. Suotuisia eteläisiä perhosia tuovia suihkuvirtauksia ei ole juuri suuntautunut Suomeen. Aikuistalvehtijat, etenkin nokkos-, sitruuna- ja vasta kuoriutumassa oleva neitoperhonen ovat ilahduttavan runsaita. Niiden määrät ovat kuitenkin laskusuunnassa, sillä osa perhosista on jo asettunut talvilepoon. Lanttuperhonen on yleensä yksi loppukesän runsaimmista lajeista. Lajilla on kaksi sukupolvea, joista jälkimmäinen esiintyy tyypillisesti noin kaksi kertaa ensimmäistä runsaampana. Viime vuonna kävi kuitenkin toisin, joten kuluvan vuoden kanta jäi heikoksi. Tänä kesänä lajin lisääntyminen vaikuttaisi onnistuneen paremmin.
Suomen ympäristökeskuksen koordinoima päiväperhosseuranta aloitettiin vuonna 1999. Havainnointi painottuu etupäässä maamme eteläosiin. Pitkäjänteinen seuranta on tarpeen, koska päiväperhosten kannat vaihtelevat suuresti lähinnä sääoloista riippuen. Vasta pidempi aikasarja paljastaa vuosien välisen satunnaisvaihtelun takana piilevän perhosten kannankehityksen suunnan. Monen aiemmin eteläisen lajin, kuten kartta- sekä häiveperhosen havaittu runsastuminen on seurausta ilmastonmuutoksen vaikutuksista luontoomme.
Seuranta on keskittynyt maatalousalueille, jotka ovat perhoslajistoltaan rikkaimpia elinympäristöjä. Seuranta perustuu vapaaehtoisten perhosharrastajien työhön. Suomessa esiintyy kaikkiaan noin 120 päiväperhoslajia, joista noin puolesta saadaan vuosittaista runsaustietoa seurannan kautta.
Lähde: SYKE
Global site 
Finnish site