Yli 150 eurooppalaista luonto- ja ympäristöjärjestöä vetoaa EU:hun julkisen tuen poistamiseksi uusilta vesivoimaloilta. Järjestöt perustelevat vaatimusta muun muassa sillä, että suhteutettuna voimaloiden mahdollisesti tuottamaan energiamäärään ne aiheuttavat valtavaa tuhoa vaelluskaloille ja muulle luonnolle. Järjestöjen mukaan vesivoiman tukeminen on räikeästi vastoin EU:n luonnon monimuotoisuus- sekä vesientilatavoitteita ja alkuvuodesta EU:ssa hyväksyttyä kestävän talouden tiekarttaa (European Green Deal). Ympäristöjärjestö WWF:n laatima Hydropower manifesto -julkilausuma luovutetaan EU:lle tänään (26.10.).
Vaelluskalojen tilanne Euroopassa, Suomi mukaan lukien, on huono. Tänä vuonna julkaistun Living Planet -indeksin mukaan vaelluskalapopulaatiot ovat pienentyneet Euroopassa keskimäärin 93 prosenttia vuodesta 1970. Lohen lisäksi vaelluskaloja ovat esimerkiksi ankerias ja taimen. ”Euroopassa on selvitysten mukaan eniten jokia katkovia esteitä koko maailmassa. Myös Suomessa merkittävimmät vaelluskalavesistöt Tornion-, Simo-, sekä Teno- ja Näätämöjokea lukuun ottamatta on padottu vesivoimatuotantoon niin, ettei vaelluskalojen elinmahdollisuuksista ole huolehdittu. Samalla olemme menettäneet merkittävän osan vaelluskalakannoistamme”, kertoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.
EU:n alueella on yli 19 000 vesivoimalaa. Suunnitteilla tai jo rakenteilla on yli 5 500 vesivoimalaa. Vaikka valtaosa olemassa olevista ja suunnitelluista vesivoimaloista on teholtaan alle 10 megawattia, ja niitä voi siten pitää ‘pieninä’, niiden ympäristövaikutukset ovat dramaattisia. Uusien voimaloiden merkitys energiantuotannolle on vähäinen. Vaikka kaikki suunnitellut yli 5 500 vesivoimalaitosta rakennettaisiin, vesivoiman osuus EU:n sähköntuotannosta nousisi 10 prosentista vain 11,2–13,9 prosenttiin.
EU-maat ovat sitoutuneet vesipuitedirektiivillä saattamaan vesistönsä hyvään ekologiseen tilaan. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa esteettömiä vesistöjä, joissa on elämää ja joiden vedenlaatu on hyvä. Tällaisia vesistöjä on Euroopan sisävesistä reilusti alle puolet.
EU:n pieniä vesivoimalaitoksia rahoitetaan huomattavasti julkisista varoista. Vuosina 2016 ja 2017 EU-maat rahoittivat vesivoimahankkeita yli 4,2 miljardilla eurolla. Tämä tapahtui enimmäkseen syöttötariffien kautta, mutta myös vihreiden sertifikaattien ja investointitukien avulla. Vuonna 2018 Länsi-Balkanilla 70 prosenttia uusiutuvan energian tuista käytettiin pienimuotoisiin vesivoimahankkeisiin, jotka tuottivat vain 3,6 prosenttia sähkön kokonaismäärästä. ”Jos ympäristölle haitalliset vesivoimatuet EU:ssa lopetetaan, ei ainakaan niiden kautta kannusteta vesivoiman lisärakentamiseen”, Vilhunen painottaa.
Suomen hallitusohjelmassa luvataan päivittää vesilakia siten, että velvollisuus huomioida vahinkoja kalataloudelle ulotettaisiin myös niihin vesivoimalaitoksiin, joista tämä velvoite puuttuu. Ohjelmassa luvataan myös purkaa vaelluskalojen nousuesteitä ja kunnostaa kalojen lisääntymisalueita. ”Ollaan oikealla tiellä, kun vesivoimaloiden julkisia tukia ohjataan uuden vesivoiman sijaan vaelluskalojen reittien kunnostamiseen ja nousuesteiden poistoon”, Vilhunen kiittää. Valtio-omisteisen Kemijoki Oy:n Sierilän vesivoimalahanke on Vilhusen mukaan kuitenkin hallitusohjelman hengen vastainen. Suunnitellun voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa, että Kemijoen viimeisten kahlitsemattomien koskien paikalle syntyisi noin 30 kilometriä pitkä patoallas.
Lähde: WWF Suomi
Global site 
Finnish site