Maria Filioglou tutki väitöstyössään ilmakehän heikosti tunnettuja hiukkastyyppejä ja selvitti, miten hiukkaset vaikuttavat pilvien ominaisuuksiin. Väitös osoittaa, että lidar-laitteilla ja pilvitutkilla saadaan kattavaa tietoa hiukkasten ominaisuuksista.
Ilmakehän hiukkaset ovat kooltaan ja tyypiltään erilaisia. Hiukkaset myös vaihtelevat paljon ajallisesti ja alueellisesti. Hiukkasten rooli pilvien muodostumisessa on yksi suurimmista epävarmuuden lähteistä ilmastoennusteissa. Kaukokartoitusmenetelmät tarjoavat tehokkaan työkalun aerosolihiukkasten ja pilvien havaitsemiseen. Lidarit ja pilvitutkat ovat kaksi käytetyintä laitetyyppiä ilmakehän profilointiin. Väitöstyössä nämä kaksi menetelmää yhdistettiin tutkimalla matalia pilviä arktisella alueella. Tutkimus osoitti, että kun pienhiukkasten määrä kasvaa, vettä ja jäätä sisältävä pilvet lisääntyvät. Pienhiukkastyypin vaikutus pilviin oli huomattavasti pienempi. Sen sijaan ilmakehän ollessa epävakaa, esimerkiksi avomeren päällä, pilvien ominaisuudet riippuivat enemmän ilmakehän virtauksista kuin pienhiukkasten pitoisuudesta tai tyypistä.
Samoja menetelmiä hyödynnettiin myös siitepölyjen ja aavikkopölyn tutkimisessa. Tutkimuksen mukaan siitepölytyyppien tunnistaminen lidar-mittauksilla saatavien optisten ominaisuuksien perusteella on mahdollista, vaikkakin haastavaa. Tyyppien tunnistamiseksi mittauksista täytyy saada tietoa hiukkasten muodosta, koosta sekä kyvystä absorboida valoa. Tutkimuksessa havaittiin, että arabialaisen aavikkopölyn hiukkastyypillä on erilaiset optiset ominaisuudet kuin Saharan alueelta peräisin olevalla aavikkopölyhiukkasella. Tieto hiukkasten erosta auttaa kehittämään hiukkasten automaattista luokitusjärjestelmää.
Lähde: Ilmatieteenlaitos
Global site 
Finnish site