Kahden maailman välissä? Tieteen ja politiikan vuorovaikutus suomalaisessa ympäristöhallinnassa

Sanna-Riikka Saarelan väitöstutkimuksen mukaan tutkimuksen ja ympäristöpolitiikan toimijoiden vuorovaikutus vaatii tutkijalta ymmärrystä siitä, miten tutkimustieto suhtautuu muuhun politiikan kannalta tärkeään tietoon. Monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen vaatii tutkijoiden ja ympäristöpolitiikan toimijoiden vuorovaikutusta. Vuorovaikutus on alkanut syventyä Suomessa vasta viime vuosina, ilmenee uudesta väitöstutkimuksesta. Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sanna-Riikka Saarelan väitöstyön perusteella tutkimuksen ja politiikan vuorovaikutus kannattaa räätälöidä kuhunkin politiikkaongelmaan ja sen kulloiseenkin vaiheeseen sopivaksi. ”Monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi on tärkeää ymmärtää, miten tutkimustietoa tuotetaan, miten sitä hyödynnetään ympäristöpolitiikan valmistelussa ja miten eri toimijat näkevät roolinsa”, sanoo Sanna-Riikka Saarela. Hänen väitöskirjansa tapaustutkimukset liittyivät politiikkavaikutusten arviointiin, energia- ja ilmastopolitiikkaan, kaupunkisuunnitteluun sekä metsäbioenergiapolitiikkaan.

Väitöstutkimus osoittaa, että tutkijoiden ja politiikkaa valmistelevien virkamiesten välinen suhde suomalaisessa ympäristöhallinnassa on alkanut kehittyä vuorovaikutteisempaan suuntaan vasta viime vuosina. Tutkimusta varten haastatellut tutkijat kertoivat esimerkiksi, että vuorovaikutuksen kautta heidän ymmärryksensä käsillä olevien ongelmien moniulotteisuudesta on syventynyt, minkä he kokivat hyödylliseksi myös jatkotutkimusten kannalta. Toisaalta taas osa tutkijoista koki, että vuorovaikutus vie paljon aikaa, mikä on pois varsinaisesta tutkimustyöstä. ”Jotta tutkijat ja politiikan toimijat osaavat suunnitella toimivia vuorovaikutusprosesseja, heillä tulisi olla riittävä ymmärrys käsillä olevan politiikkaongelman luonteesta, prosessin taustatekijöistä sekä kaikista mukana olevista toimijoista”, kuvailee Sanna-Riikka Saarela. ”Tämä vaatii tutkijalta usein perusteellista taustatyötä, monitieteistä pohdintaa sekä ymmärrystä siitä, miten tutkimustieto suhtautuu muuhun politiikan kannalta tärkeään tietoon.”

Väitöstutkimuksen perusteella tutkimuksen ja politiikan vuorovaikutus kannattaa suunnitella huolella. Vuorovaikutus tulee räätälöidä kuhunkin politiikkaongelmaan ja sen kulloiseenkin vaiheeseen sopivaksi. Vuorovaikutuksen lähestymistapoja tulee kehittää yhdessä, ja vuorovaikutuksen vaikutuksia tulee myös arvioida jälkikäteen.

Lähde: SYKE