Karhukannan kasvu pyritään taittamaan suurentamalla metsästyskiintiötä

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut asetuksellaan metsästyskauden 2020–2021 suurimmaksi sallituksi saaliskarhujen määräksi 384 karhua. Metsästyskiintiö on nyt 71 karhua suurempi kuin kauden 2019–2020 kiintiö (313) ja 29 karhua suurempi kuin kauden 2018–2019 kiintiö (355). Poikkeuslupien tarkemmasta kohdentamisesta päättää Riistakeskus.

Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut, että Suomessa oli ennen vuoden 2019 metsästyskautta noin 2 300–2 500 karhuyksilöä. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 2 020–2 130, eli luku nousi vuodessa 14 prosentilla. Viimeisten kolmen vuoden aikana karhunkaatolupia on myönnetty aiempaa enemmän. Viime vuonna vahvistetun karhukiintiön tavoitteena oli vakiinnuttaa karhukannan taso, mutta kannan kasvu jatkui odotusten vastaisesti edelleen. Muutokset yksilömäärää koskevissa Luken arvioissa eivät tosin johdu pelkästään karhukannassa tapahtuneista muutoksista, arvioihin vaikuttavat myös muutokset havainnoinnin aktiivisuudessa ja kattavuudessa.

EU:n luontodirektiivissä karhu kuuluu tiukasti suojeltuihin lajeihin. Suomen karhukanta on kuitenkin riittävän suuri siihen, että sitä voidaan säädellä direktiivin sallimalla ns. kannanhoidollisella metsästyksellä. – Kannanhoidollisella metsästyksellä ylläpidetään karhukannan ihmisarkuutta, ehkäistään vahinkoja ja säädellään kannan kokoa. Tälle metsästyskaudelle asetettavan kiintiön tavoitteena on taittaa kannan kasvu, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Karhujen ihmisarkuus vähentää mahdollisia konflikteja, ja metsästys auttaa säilyttämään karhujen tiheyden sellaisella tasolla, että haitat ja vahingot ihmistoiminnoille, tuotantoeläimille ja luonnonvaraiselle riistalle pysyvät sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti hyväksyttävinä. Metsästys auttaa lisäksi hidastamaan kannan kasvunopeutta alueilla, joille karhu on vasta palaamassa tai joilla karhukanta on aiemmin ollut harva. Asukkaille jää näin enemmän aikaa tottua muutokseen ja hyväksyä karhujen läsnäolo alueella. Tavoitteena on lisäksi varmistaa karhukannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden onnistuminen sekä lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia karhun läsnäolosta seuraavien ongelmien ratkaisemisessa.

Suomen karhukanta ei ole tasaisesti jakautunut, karhujen esiintymisessä on selkeitä painopistealueita. Edellytykset karhukannan kasvulle vaihtelevat lisäksi eri osissa maata, ja karhukannan hoidossa on otettava huomioon kullekin alueelle tyypilliset olosuhteet, ihmistoiminta ja elinkeinot. Täysin tasaisesti jakautunutta karhukantaa ei käytännössä ole mahdollista saavuttaa. Tavoitteena on kuitenkin kohdentaa metsästystä niin, että karhuja esiintyisi tasaisemmin sopivissa elinympäristöissä koko maassa. Karhunkaatolupien kohdentamisessa tulee maa- ja metsätalousministeriön mielestä huomioida eri alueiden vahinkokehityksen lisäksi myös alueen hirvieläinkantojen tila suhteessa karhukantaan. Suomenselällä ja Kainuussa tulee kiinnittää huomiota myös metsäpeurakannan turvaamiseen.

Lähde: MMM