Puuttomalla tunturialueella eli tundralla ravinteiden vapautuminen karikkeesta ja ravinteiden kierto maaperässä on erittäin hidasta. Hitaan ravinnekierron vuoksi maaperässä on vain vähän typpeä, mikä rajoittaa kasvillisuuden hiilensidontaa ja biomassaa.
Sekä maaperätieteilijät että kotipuutarhurit tuntevat kastematojen myönteiset vaikutukset karikkeen hajotukseen ja ravinnerikkaan mullan tuottamiseen. Kastemadot puuttuvat alueilta, jotka olivat jääkausien aikaan jääpeitteen alla. Lisäksi matojen luontainen leviäminen on erittäin hidasta, 5–20 metriä vuodessa, ja voi pysähtyä kokonaan vuoristoihin ja vesistöihin. Näistä syistä johtuen tundraa voidaan pitää vielä kastemadottomana ja myös säilyvän sellaisena jopa tuhansia vuosia.
Kastematojen ekosysteemivaikutusten selvittämiseksi kansainvälinen tutkijaryhmä toteutti Pohjois-Ruotsin Abiskossa subarktisella tundravyöhykkeellä kokeen, jossa kastematoja lisättiin hallitusti koeruuduille, joilla kasvoi joko tunturien niittykasvillisuutta tai varpukasvillisuutta. Jo noin kolme kuukautta kastematojen lisäyksen jälkeen tutkijat havaitsivat lisääntynyttä karikkeen sekoittumista syvempiin maakerroksiin, lisääntynyttä kasvien juurten kasvua sekä lehtien typpipitoisuutta ja kasvillisuuden vihreyttä. Lisäksi kasvillisuuden korkeus ja kukintojen määrä lisääntyivät.
Käynnissä olevan ilmastonlämpenemisen ennakoidaan myös tehostavan tundran typenkiertoa ja kasvillisuuden kasvua sekä typpipitoisuutta. Tutkijat vertasivatkin kastematojen vaikutuksia Abiskossa tehtyihin lämmityskokeisiin ja havaitsivat, että kastematojen vaikutukset saattoivat olla moninkertaiset verrattuna ilmastonlämpenemiseen. Tutkimuksen tulokset paitsi paljastavat uuden mekanismin tundran ravinnekierrossa myös korostavat ihmistoiminnan ennalta-arvaamattomia vaikutuksia tundraekosysteemin toimintaan. Vaikka kastematojen vaikutukset olivat kasvillisuuden kannalta myönteiset, ravinnetila ja kasvu paranivat, ei kastematojen epäluonnollisen nopeaa ihmisvälitteistä leviämistä tundralle voida kuitenkaan pitää tavoiteltavana.
Lähde: Lapin yliopisto