Joka vuosi kymmeniä tuhansia lohia nousee Jäämerestä synnyinsijoilleen Tenojokeen. Lohet lakkaavat syömästä noustessaan jokeen, uivat pitkiä matkoja vasten voimakasta virtaa ja hyppivät putouksien yli. Niiden täytyy myös selviytyä pedoista ja kalanpyydyksistä päästäkseen hengissä kutupaikoilleen. Ponnistelut eivät pääty vielä kutualueillakaan, edessä ovat vielä kamppailut kilpakumppaneiden kanssa. Ketkä sitten ovat tämän kilpailun voittajia? Suurimmat lohet tuottavat eniten jälkeläisiä mutta isoja lohia on kutualueilla vähemmän kilpailemassa onnistuneesta lisääntymisestä, kertoo Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteinen tutkimus.
Suurin osa Tenojoen lohista vaeltaa Atlantin valtamerellä yhdestä neljään vuotta ennen paluuta kutemaan synnyinjokeensa. Tutkimuksen mukaan jokainen meressä vietetty vuosi ensimmäisen vuoden jälkeen tuottaa naaraslohille neljä kiloa lisää painoa ja 60% enemmän jälkeläisiä. Koiraslohilla lisävuosi merivaelluksella kasvattaa kokoa viisi kiloa ja peräti 200% lisää jälkeläistuottoa. Lisävuodet meressä vaativat kuitenkin veronsa – vain harva useamman merivuoden lohi selviytyy kutemaan kotijokeensa. Meressä vietetyn ajan venyttäminen kasvattaa saaliiksi joutumisen riskiä ja hengissä pysymisen todennäköisyys pienenee mitä pidempään vaellus kestää.
Lähes kaikki tutkimuksessa mukana olleet lohinaaraat tuottivat jälkeläisiä, joiden emo voitiin määrittää geneettisin menetelmin. Naaraat kutivat keskimäärin yli kahden koiraan kanssa, ja jokainen meressä vietetty vuosi lisäsi kutukumppanien määrä, keskimäärin kolmanneksella. Koirailla oli keskimäärin alle yksi kumppani, eli kaikki koiraat eivät jälkeläisanalyysin perusteella päässeet kovan kilpailun vuoksi lainkaan kutemaan. Mutta koko ratkaisee: yksi lisävuosi meressä tuotti 60% lisäyksen kutukumppaneiden määrään. Suurempi koko on etenkin koirailla merkittävä etu, kun kilpaillaan lisääntymiskumppaneista.
Ennen merivaellusta Tenojoen lohet viettävät poikasina joessa tavallisesti kolmesta viiteen vuotta. Tutkimusryhmä havaitsi mielenkiintoisen ilmiön: mitä useamman vuoden naaraslohet viettävät poikasina joessa, sitä vähemmän vuosia ne viettävät meressä ja palaavat siten pienempinä kutemaan. Jokipoikasina pidempään viihtyneet, mutta merestä pienempänä palaavat naaraslohet tuottavat vähemmän mätimunia ja poikasia. Koiraslohilla vastaavaa poikasvuosien ja merivuosien yhteyttä ei havaittu.
Lähde: Helsingin yliopisto
Global site 
Finnish site