Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen lohikaloilla tekemä yhteistyötutkimus toi uutta tietoa eläinten puolustusmekanismeista ja niiden välisistä vuorovaikutuksista.
Tutkimuksessa selvisi, että vastustuskyvyltään parhaimmat lohikalapopulaatiot olivat heikoimpia välttämään loisia sekä korjaamaan loisen aiheuttamia vaurioita. Vastaavasti, käyttäytymiseen ja loistartuntojen sietokykyyn satsaavilla populaatioilla oli heikoin vastustuskyky. Tuloksia voidaan hyödyntää uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa. Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Proceedings of the Royal Society B -julkaisusarjassa huhtikuussa 2020.
Lohien loispuolustuksesta saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa. Kuva: Pekka Hyvärinen, Luke
Eläimet käyttävät erilaisia puolustusmekanismeja torjuakseen loisia ja tauteja. Eläinten puolustus loisia ja tauteja vastaan voidaan jakaa kolmeen päämekanismiin: käyttäytymispiirteisiin, jotka vähentävät altistumista loisille (kuten tällä hetkellä käynnissä oleva sosiaalinen eristäytyminen ihmisillä), vastustuskykyyn, joka hyökkää taudinaiheuttajaa vastaan (immuunijärjestelmä), sekä tartuntojen aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen (toleranssi eli sietokyky).
”Tutkiessamme merilohi- ja meritaimenpopulaatioiden puolustautumista kalojen silmissä esiintyvää imumatoloista vastaan, havaitsimme, että vastustuskyvyltään parhaimmat populaatiot olivat heikoimpia välttämään loisia sekä korjaamaan loisen aiheuttamia vaurioita. Vastaavasti, käyttäytymiseen ja sietokykyyn satsaavilla populaatioilla oli heikoin vastustuskyky. Tämä tukee ajatusta siitä, että eri puolustusmekanismeihin liittyy kustannuksia, mistä syystä kalat joutuvat tasapainottamaan puolustustaan näiden mekanismien välillä”, kertoo yliopistotutkija Ines Klemme Jyväskylän yliopistosta. ”Tulokset viittaavat siihen, että jokaiselle lohikalapopulaatiolle voi olla kehittynyt omanlaisensa optimipuolustus, joka todennäköisesti vastaa niiden alkuperäisen elinympäristön loistartuntapainetta”, Klemme sanoo. ”Tärkeää vapauttaa kalat niiden alkuperäisiin elinympäristöihin”
Tuore tutkimus lisää tietoa puolustuksen kokonaistasosta ja eri mekanismien välisistä vuorovaikutuksista. Useimmat aiemmista tutkimuksista ovat keskittyneet yksittäisiin mekanismeihin. Se, miten eläimet satsaavat eri puolustusmekanismeihin, vaikuttaa isäntien ja loisten väliseen jatkuvaan evolutiiviseen kilpajuoksuun. Sietokykyyn panostaminen ei vaikuta suoraan loiseen tai taudinaiheuttajaan, siinä missä loisten välttäminen ja torjuminen taas vähentävät loisten lisääntymistä ja aikaansaavat samalla valintapaineen, jossa loisen on kasvatettava tartuntakykyään.
Tulokset ovat merkittäviä muun muassa lohikalojen jalostuksen ja luontoon istutuksen kannalta. ”Tutkimuksen perusteella voidaan esimerkiksi olettaa, että kalojen vastustuskyvyn lisääminen valintajalostuksen kautta voi johtaa muiden puolustusmekanismien heikkenemiseen. Uhanalaisten lohikalakantojen istutustoiminnassa olisi niin ikään tärkeää vapauttaa kalat niiden alkuperäisiin elinympäristöihin, joiden loisaltistuksen tasoon ne voivat olla parhaiten sopeutuneet”, sanoo yliopistonlehtori Anssi Karvonen. Proceedings of the Royal Society B -julkaisu.
Lähde: Jyväskylän yliopisto
Global site 
Finnish site