Suomalaisia perinnemaisemia inventoidaan nyt kiireellä – uhanalaisten luontotyyppien paras kaveri on kyyttökarja

Uhanalaisia perinnemaisemia kartoitetaan tänä kesänä ympäri Suomea. Helmi-elinympäristöohjelmassa tavoitteeksi on asetettu, että vuoden 2023 loppuun mennessä hoitotoimien piiriin olisi saatu 15 000 hehtaaria perinnemaisemia. Perinnemaisemien suurimpina uhkina ovat umpeenkasvu ja rehevöityminen. Umpeenkasvun ehkäisemisessä tehokkain apu on laiduntava karja, joka aikoinaan piti kedot, niityt ja hakamaat avoimina.

Hämeenkoskelaista Huljalan Tupalan tilaa on viljelty jo kolmen vuosisadan ajan. Nykyinen isäntä Mika Hämäläinen viljelee tilaa kymmenennessä polvessa ja yhdestoista polvikin on jo kasvamassa.  – Tämä on kotiympäristöni. Haluan pitää sen viihtyisänä ja luonnon kannalta monimuotoisena. Tällä tilalla on laidunnettu vuosisatoja, mutta viimeisten 15 vuoden aikana laiduntamiseen ja arvokkaiden lajien säilyttämiseen on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota, kertoo Hämäläinen.

Tilan perinnemaisema sijaitsee Helvetinrotkon yläpuolisella tulvaniittyalueella, Kumianojan varrella. Syvä rotko syntyi aikoinaan, kun jääkauden aikainen järvi murtautui voimalla Salpausselän läpi. 1980-luvulla Kumianoja muutettiin suoraksi uomaksi, mutta pari vuotta sitten se palautettiin takaisin kiemurtelevaksi puroksi. Perinnemaiseman hoidossa tärkeä rooli on tilan 70-päisellä kyyttökarjalla. Ilman sitä hoitotyö ei onnistuisi, Mika Hämäläinen tunnustaa. – Eläimet ovat tärkein työkumppani. Vaikka suomalainen alkuperäiskarja eli kyytöt ovat tehokkaita maisemanhoitajia, Suomessa niitä on vähän. Tavallista lypsykarjaa tänne ei voi tuoda.

Laiduntamisen lisäksi perinnemaisemien hoidossa tarvitaan vesaikon ja puuston harventamista, sekä vieraslajien torjuntaa. Hämeenkoskelaisella tilalla jättipalsamista on päästy eroon ahkeran kitkemisen ansiosta, nyt silmätikkuna on hevonhierakka. Ympäristösuunnittelija Anni-Elina Aittamäki Hämeen ely-keskuksesta kiertää kartoittamassa hämäläisiä perinnemaisemia. – Monia perinnemaisemia ei enää ylläpidetä lainkaan, jolloin niillä kasvaa puustoa. Samalla valoisuutta ja karuutta kaipaavat perinneympäristöjen lajit häviävät.

Perinnemaisemien hoidon tavoitteena onkin pitää maisema avoimena ja ravinneköyhänä. Hämeessä joitakin uusia hoitotoimia toivotaan alkavan jo tänä vuonna. Vaikka perinnemaisemia nyt kartoitetaan, maanomistajia ei pakoteta alueidensa hoitoon.

Lähde: Yle