Ilmastonmuutos muuttaa Suomen kalakantoja monin tavoin. Merkittävä muutos on vesien lämpeneminen, joka sopii hyvin muun muassa kuhalle, ahvenelle ja särjelle. Moni kylmissä vesissä viihtyvä kalalaji sen sijaan taantuu.
Tulevaisuuden kalastusreissut saattavat näyttää kovin erilaisilta kuin nykyään. Alati etenevä ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen vesistöjen lämpötilaan, rehevöitymiseen, happipitoisuuteen ja Itämerellä myös suolapitoisuuteen. Itämeri on erityisen herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille, sillä se on matala sisämeri. Ilmastonmuutos muovaa kalakantoja uuteen uskoon.
Yksi ilmastonmuutoksen suurimmista seurauksista vesistöille on lämpötilan nousu. Esimerkiksi kuha ja ahven lisääntyvät lämpiminä vuosina menestyksekkäästi. Myös monet särkikalat viihtyvät lämpimissä vesissä. Esimerkiksi lahna ja särki hyötyvät lämpenemisestä. Siinä missä lämpimien vesien asukit selviytyvät mainiosti, kylmiin ja viileisiin vesiin sopeutuneet kalat kärsivät. Joissa elävien kylmän veden lajien levinneisyysalueen ennustetaan pienenevän ja siirtyvän kohti pohjoista ja lajien korvautuvan lämpimän veden kaloilla. Vesien lämpeneminen vaikuttaa kylmissä vesissä viihtyvien kalojen lisääntymiseen, alkionkehitykseen ja poikasten kasvuun.
Tiettyjen kalakantojen heikentyminen, yksipuolistuminen ja jopa katoaminen nakertavat luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi latvavesien, mereen päätyvien jokien alkulähteiden, suojeluun kannattaa satsata, sillä ne ovat monimuotoisuudessaan usein erityisen hyviä elinympäristöjä kaloille. Nieriä on viileisiin vesiin tottunut kala, jonka elinolot heikkenevät ilmaston lämmetessä.
Suolapitoisuuden vähenemisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia kalayhteisöihin. Makean veden lajit pystyvät levittäytymään uusille alueille, kun taas meri- ja murtovesilajit ovat vaarassa hävitä erityisesti Selkämerellä ja Perämerellä. Esimerkiksi turskaan muuttunut suolapitoisuus vaikuttaa negatiivisesti. Suomeen istutettu puronieriä kilpailee taimenen kanssa ja syrjäyttää tämän usein. Alkuperäisten taimenkantojen heikkeneminen ja paikallisten taimenkantojen menettäminen jatkuu edelleen, mikäli puronieriän leviämistä uusille alueille ei saada hallintaan.
Lähde: WWF Suomi