Itä-Suomen yliopiston strategisena tavoitteena on olla hiilineutraali vuoden 2025 loppuun mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää sekä toimintatapojen muutoksia että kompensaatiota. Vuoden 2020 aikana selvitettiin kiinteistöjen, hankintojen, matkustuksen, ravintolapalvelujen ja laboratorioiden hiilipäästöt. Kokonaispäästöluvuksi Itä-Suomen yliopiston osalta muodostui noin 16 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (tCO2ekv). Hiilijalanjälki ilmaistaan tyypillisesti hiilidioksidiekvivalentteina, jossa huomioidaan hiilidioksidin lisäksi myös muut kasvihuonekaasupäästöt.
Laskelmamenetelmien moninaisuus oli yllätys, ja se, että yhtä tiettyä standardia ei ole eivätkä laskelmissa käytettävät rajaukset ole yksiselitteisiä. Henkilökohtaisen hiilijalanjäljen laskeminen toteutettiin jakamalla päästöt tutkinto-opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteismäärällä. Työ toteutettiin kuudessa ryhmässä, jotka keskittyivät kiinteistöihin, hankintoihin, matkustukseen, ravintolapalveluihin, laboratorioihin ja tiedeviestintään. Työhön osallistui tutkijoita ja alan asiantuntijoita. Lisäksi mukana oli osaamista myös yliopiston toimitila- ja talouspalveluista. Laskelmien teon lisäksi ideoitiin uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi. Matkustusryhmässä on mukana muun muassa soveltavan tilastotieteen professori Lauri Mehtätalo, ja hänen avullaan matkustuksen päästöt saatiin arvioitua tilastollisin menetelmin.
Yhteistyökumppaneista oli mukana henkilöitä Suomen Yliopistokiinteistöistä, Compas Groupista ja Hanselista. Heiltä saatiin työn tueksi paljon tietoa ja käytännön osaamista. Myös opiskelijat ovat tärkeä osa projektia ja tavoitteen saavuttamista. Mukana työssä oli myös Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajia.
Itä-Suomen yliopiston hiilijalanjäljen laskennan perusteella päästöt jakautuivat seuraavasti: lämpö 22 %, laboratoriot 21 %, lennot 16 %, ravintolapalvelut 17 % ja hankinnat 10 %. Muiden yksittäisten päästöjen aiheuttajien osuus oli 14 %.
Itä-Suomen yliopisto kompensoi jo nyt hiilipäästöjä, esimerkiksi juuri lentomatkustamisen osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hiilidioksiditonnille asetettu hinta maksetaan kompensaatiopalveluun toteutuneiden lentopäästöjen mukaisesti. Kompensaatiopalveluista puolestaan rahoitetaan päästöjä vähentäviä toimia, kuten erilaisia uusiutuvan energian käyttöä edistäviä hankkeita. Ongelmana toiminnassa on kompensaatiopalvelujen vaihteleva laatu ja sääntelyn puuttuminen.
Kompensointia tarvitaan kuitenkin myös jatkossa, sillä päästöjä tulee syntymään vielä vuonna 2025. Kompensointi ei kuitenkaan ole mikään monopolin ’vapaudu vankilasta’-kortti, joka oikeuttaisi päästöt. Päästöjen välttäminen ja vähentäminen on aina tärkeämpää ja kompensoinnin tulisi olla viimeinen vaihtoehto.
Hiilijalanjäljen pienentymistä voidaan tehostaa myös hiilikädenjälkeä kasvattamalla. Positiivinen hiilikädenjälki syntyy siitä, että jonkin ratkaisun käyttäminen pienentää jonkun toisen toiminnon hiilijalanjälkeä. Hiilikädenjäljellä voitaisiin esimerkiksi kuvata tutkimuksen positiivisia vaikutuksia silloin, kun tehdään hiilineutraaliutta edistävää tutkimusta. Hiilikädenjälki ei kuitenkaan sellaisenaan ole mitattavissa. (Teksti Jonna Myllykangas)
Lähde: Itä-Suomen yliopisto
Finnish site 
Global site