Hidastiko koulujen sulkeminen todella koronaepidemian leviämistä? Vastaus siihenkin kysymykseen voisi löytyä tekemällä tutkimus, jossa yhdistellään tietoja eri rekistereistä.
Tietoyhteiskunnassa melkein kaikista puuhista jää jälkiä. Nykyisin nämä digitaaliset jalanjäljet päätyvät erilaisiin rekistereihin. Ensimmäinen paikka, johon kevään ylioppilaiden tiedot tallennetaan, on ylioppilastutkintorekisteri. Pian samat opiskelijat löytyvät korkeakoulujen yhteishakurekisteristä ja onnekkaimmat kohta yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijarekistereistä. Valmistuneiden tiedot löytyvät tutkintorekisteristä. Opintojen jälkeen työpaikan löytäneet päätyvät ainakin tulorekisteriin ja työsuhderekisteriin. Yrittäjäksi rupeavan pitää hakeutua kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin, ehkä myös työnantajarekisteriin. Työttömäksi jääneiden tiedot ilmestyvät Kelan ja työttömyyskassojen rekistereihin. Väestörekisteristä löytyy tiedot vanhemmista, lapsista sekä nykyisistä ja entisistä puolisoista, osoitteista ja asuinkunnista. Sieltä voi muuten tilata myös elossaolotodistuksen. Hiukan huonommalla tuurilla päätyy myös sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteriin tai tuomioistuimien tuomiorekistereihin. Ja meidän kaikkien tiedot löytyvät aikanaan kuolemansyyrekisteristä.
Nykyisin iso osa empiirisestä tutkimuksesta perustuu tällaisiin hallinnollisiin rekistereihin. Tutkijalle erityisen hyödyllistä on mahdollisuus eri rekisterien yhdistelyyn. Tämä mahdollistaa kokonaan uusiin kysymyksiin vastaamisen. Koronakeväänä olisi tartuntatautirekisterin ja koulujen oppilasrekisterien tietoja yhdistelemällä voinut päätellä, hidastiko koulujen sulkeminen epidemian leviämistä. Työsuhderekisterin tietoja linkkaamalla olisi ehkä saatu selville, auttoiko etätöihin siirtyminen epidemian torjunnassa.
Aikaisemmin tutkimusta tehtiin pikemminkin kyselyillä. Into kyselytutkimusten tekemiseen on kuitenkin hiipunut – samaa tahtia kuin ihmisten into kyselyihin vastaamiseen. Hiljattain valmistuneen perustulokokeilun seurantakyselyyn vastasi alle neljännes kokeiluun osallistuneista. Lienee selvää, ettei vastaaminen ole sattumanvaraista eivätkä kyselyyn vastaajat siksi välttämättä edusta kohderyhmää kovinkaan hyvin. Kyselyn perusteella ei voi päätellä, miten vastaamatta jättäneille kävi. Eikä arvioida perustulokokeilun vaikutuksia.
Onneksi perustulokokeilun vaikutuksia mitattiin pääasiassa rekisteridatan avulla. Sekä perustulokokeiluun osallistuneiden että kontrolliryhmän seurantatiedot saatiin Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä. Siksi nyt tiedetään, että perustulokokeiluun osallistuneista töitä löysi hieman useampi kuin kontrolliryhmään kuuluneista. Vaikutusta työllisyyteen ei tosin jostain syystä näkynyt vielä kokeilun ensimmäisen vuoden aikana vaan vasta vuoden kuluttua kokeilun alkamisesta. Siirtyminen kyselytutkimuksesta rekisteritutkimukseen toi myös uusia eettisiä haasteita. Kyselystä voi aina kieltäytyä. Riittää kun sulkee puhelimen tai jättää kyselylomakkeen palauttamatta.
Paljon työläämpää on estää omien verotustietojen tai perhesuhteiden päätyminen tutkimuksen materiaaliksi. Tästä syystä henkilötietojen käyttöä tutkimuksessa säädellään tiukasti. Tutkimuksessa käytettyjä rekisteriaineistoja hallinnoi tavallisimmin Tilastokeskus. Joistakin aineistoista vastaavat muut viranomaiset, kuten THL, Eläketurvakeskus, Kela tai vaikkapa juuri perustettu terveydenhuollon lupaviranomainen Findata. Tutkijoille voidaan myöntää käyttölupia tieteellisessä tutkimuksessa tarvittaviin aineistoihin.
Suhtautuminen henkilötietojen käyttöön on aiheellisen tiukkapipoista. Tutkijat harvemmin tarvitsevat nimiä tai henkilötunnuksia eikä niitä yleensä tutkimusaineistoissa olekaan. Esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistoja pääsee yleensä käyttämään vain etäyhteyden kautta keskuksen omalla palvelimella. Varsinainen data ei edes käy Tilastokeskuksen ulkopuolella. Laskelmien tuloksetkin seulotaan, jotta tutkimuksen kohteena olevien henkilöllisyys ei tutkimuksen tuloksista paljastu.
Mitä tehokkaammin ja turvallisemmin rekisterien digitaaliset jalanjäljet saadaan tieteellisen tutkimuksen käyttöön, sitä paremmin yhteiskuntatieteellinen tutkimus voi yhteiskuntaa palvella.
Lähde: Suomen Kuvalehti
Finnish site 
Global site