Ilmastopaneelin puheenjohtaja ehdottaa puun poltolle veroa – Isot kaupungit rynnivät kivihiilestä ja turpeesta metsäenergiaan

Suomesta voi loppua ilmaston kannalta kestävästi tuotettu metsäbiomassa, sanoo professori Markku Ollikainen. Energialaitosten käyttämät kiinteät puupolttoaineet pitäisi panna verolle.Näin ehdottaa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikainen Ylen haastattelussa. Hänen mukaansa veron tehtävänä olisi hillitä erityisesti suurten kaupunkien intoa korvata kivihiili ja turve laajamittaisesti puupolttoaineilla tulevina vuosina.

Kivihiilen polttaminen loppuu Suomessa vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen tavoitteena on puolittaa turpeen käyttö samassa aikataulussa. Ollikainen painottaa, että kivihiilestä ja turpeesta pitääkin päästä eroon pitkällä sihdillä ilmastosyistä. Kaikkea ei voi korvata kuitenkaan puulla. Näkymä vuosikymmenen päähän huolestuttaa Ollikaista.– Biomassan kysyntä voi kasvaa holtittoman räjähdysmäisesti, hän sanoo.

Suomen energia- ja ilmastopolitiikassa puun käytön edistäminen on ollut vahva virtaus yli kymmenen vuoden ajan. Valtio on kannustanut energiayhtiöitä polttamaan metsäteollisuuden tähteitä ja sivuvirtoja, jotta kotitalouksille ja yrityksille saadaan sähköä ja lämpöä. Tärkeimpiä polttoaineita ovat metsähake, kuori ja puru. Linjalle on ollut vankat perustelut talouden ja ilmaston vinkkelistä. Metsäteollisuuden sivuvirroilla on korvattu fossiilisia polttoaineita, luotu työpaikkoja maakuntiin ja hoidettu kuntoon EU-velvoitteet uusiutuvan energian lisäämisestä. Siksi kiinteät puupolttoaineet ovat verottomia. Valtio on myös tukenut sähkön tuottamista metsähakkeella, ja energiayhtiöt ovat voineet hakea investointitukia puuta käyttäviin laitoksiin.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastoista selviää, että vuonna 2005 Suomessa oli 200 merkittävää lämpölaitosta ja voimalaa, jotka polttivat puuta. Viime vuonna määrä oli jo 265.Vuonna 2019 puuta poltettiini energiaksi 20,5 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä on ennätystasoa Luken tilastoissa. Kasvua vuodesta 2005 kertyi peräti 54 prosenttia.Ollikainen painottaa, että Suomessa tullaan jatkossakin käyttämään metsäbiomassaa energiaksi. Kysymys kuuluu, kuinka paljon.

Ilmastopaneeli on arvioinut, että kivihiilen korvaamiseen tarvittaisiin 7–10 miljoonaa kiintokuutiota puuta. Turpeen korvaamiseen hupenisi 6–7 miljoonaa kiintokuutiota. Jos siis kivihiili ja turve korvattaisiin kokonaan puulla, metsäenergian käyttö harppaisi rajusti nykytasolta. – Metsäteollisuudesta ei saada ilmaston kannalta kestävästi sivuvirtoja tai hakkuutähteitä niin paljoa. Se voi johtaa siihen, että aletaan käyttää (jatkojalostukseen kelpaavaa) runkopuuta yhä enemmän bioenergiaksi.

Jos kehitykseen ei puututa, lämpölaitokset alkavat jatkossa kilpailla yhä enemmän puusta paitsi keskenään, myös metsäteollisuuden kanssa. Tällaisessa tilanteessa sekä talous että ilmasto häviäisivät: metsien hiilinielut heikkenisivät ja metsäteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky kärsisi raaka-aineen kallistumisen takia.

Jos Ollikaisen ehdotus puupolttoaineiden verottamisesta toteutuisi, kyseessä olisi merkittävä muutos suomalaisessa energiapolitiikassa.Vero tulisi puun energiasisällölle ja se kohdistettaisiin erityisesti suurten kaupunkien kaavailemiin isoihin lämpölaitoksiin. Ollikaisen mukaan veron voisi ottaa käyttöön esimerkiksi viiden vuoden kuluttua osana laajempaa energiaverotuksen uudistusta.

Ollikaisen mukaan veron tehtävänä olisi saada kuntien omistamien energiayhtiöiden johto ja omistajaohjauksesta vastaavat kuntapäättäjät ymmärtämään, että suurten kaupunkien lämmittäminen ei voi tulevaisuudessa perustua laajamittaisesti puun polttamiseen. Puun polttaminen pitäisi jättää pienille paikkakunnille, jotka ovat nyt riippuvaisia turpeesta. Suurilla kaupungeilla on paremmat mahdollisuudet ottaa käyttöön uutta teknologiaa, painottaa Ollikainen.

Ollikaisen mielestä valtiovallan pitäisi panna vauhtia uuden teknologian pilotointiin, skaalaamiseen ja kaupallistamiseen. Tällä luotaisiin energiayhtiöille mahdollisuudet korvata kivihiili ja turve fiksusti. – Osana vihreää elvytystä meillä voisi olla tarjouskilpailuja investoinneista, jotka eivät perustu polttoon. Rahaa pitäisi liikkua ihan kunnolla. Esimerkiksi sata miljoonaa voisi olla sopiva summa.

Ollikainen painottaa, ettei turpeesta voi luopua hallitsemattomasti muutamassa vuodessa. Ilmastopaneelin laskelmissa tähtäin on vuodessa 2035. Toisaalta Suomen hiilineutraaliustavoite edellyttää, että turpeen käyttö todellakin loppuu tuolloin. Ollikainen sanoo, että turpeesta kiinni pitävät jättävät mainitsematta turvetuotannon lähes kahden miljoonan tonnin vuotuiset maaperäpäästöt.

Lähde: Yle 

Author: Tuula Pohjola