Arjen pakkausinnovaatiot kaupallistuvat silloin, kun idea on hyvä ja tuotetta pystytään valmistamaan suuria määriä

Koronapandemia räjäytti noutoruoan ja yksittäispakatun ruoan kysynnän Suomessa ja koko Euroopassa. Sellaisiakin elintarvikkeita, joita ei normaalisti pakata, alettiin hygienian takia pakata erikseen. Lopputulos näkyy pursuilevina roska-astioina. ”Pakattujen tuotteiden kysyntä kasvoi. Aika näyttää, jääkö muutos pysyväksi vai ei”, sanoo yrittäjyyden professori Henri Hakala LUT-kauppakorkeakoulusta.

Päivittäin syötävän ruoan pakkaamisesta aiheutuva jäte on yksi suurimmista jätteen lähteistä. Euroopan unionin alueella syntyy vuosittain noin 26 miljoonaa tonnia muovijätettä, josta noin 60 prosenttia muodostuu erilaisista pakkauksista. Package Heroes -konsortiossa tutkitaan ympäristöystävällisiä, kuluttajalle hyväksyttäviä ja kaupallisesti kannattavia elintarvikepakkausratkaisuja. Henri Hakala tutkimusryhmineen keskittyy siihen, kuinka pakkausinnovaatioista voidaan tehdä houkuttelevaa liiketoimintaa. ”Ruokateollisuus ja sen ympärillä olevat toimijat ovat erittäin sitoutuneita ratkaisujen löytämiseen. Yhteiskunnallinen keskustelu on osaltaan vaikuttanut siihen, että ruoka-alan toimijat ovat yhä tietoisempia ympäristövaikutuksista”, sanoo tutkija Sanne Bor LUT-kauppakorkeakoulusta. Pakkauskehittäjien tie ei ole kuitenkaan helppo. Kuluttaja haluaa lähtökohtaisesti vain ostaa tuotteen, ei maksaa pakkauksesta. ”Jos valittu pakkausmateriaali nostaa tuotteen hintaa, kuluttajalle pitää pystyä selkeästi kommunikoimaan, miksi hän maksaa lisää kestävästä pakkauksesta”, Bor toteaa.

Yritykset voivat olla hyvinkin valmiita vaihtamaan pakkausmateriaaleja ympäristöystävällisempiin, mutta tuotannolliset riippuvuudet, kuten investoinnit tuotanto- ja pakkauslinjoihin, hidastavat muutosta. ”Jotta voidaan onnistua pakkausinnovaatioiden kaupallistamisessa, tarvitaan yleensä suuria volyymeja. Se on muutoksen edellytys, ja siksi tarvitaan yhteistyötä laajasti. Erityisesti pienyritykset ovat ilman yhteistyötä yleensä olemassa olevien ratkaisujen varassa.”

Elintarvikepakkauksista syntyvää jätekuormaa on tärkeää vähentää tulevaisuudessa. Muovi on paljon käytetty pakkausmateriaali, koska sen tekeminen on halpaa ja se säilyttää tuotteen käyttökelpoisena pitkään. ”Pakkausinnovaation tarjoama ratkaisu ei voi olla sellainen, että ruokahävikin määrä kasvaa”, Henri Hakala sanoo. Muovin ongelma on siinä, ettei sitä juuri kierrätetä Euroopassa ja käytännöt vaihtelevat eri maiden välillä. Pakkausmuovia päätyy luontoon, eikä vain kehitysmaista. ”Muovi toimii suojamateriaalina hyvin ja siksi esimerkiksi pahvipaketeissa on usein sisällä muovikalvo. Mutta lupaavia ratkaisujakin on olemassa. Olen esimerkiksi nähnyt pakkausratkaisuja, joissa materiaalit on helppo repäistä erilleen ennen kierrätykseen laittamista”, Hakala sanoo. Yleensä eri materiaalia olevat kerrokset tekevät kuitenkin materiaalien erottelusta ja siten kierrättämisestä vaikeampaa.

Suomessa tiedetään, miten pakkaaminen on mahdollista tehdä turvallisesti ja vastuullisesti. Hakalan mukaan siitä olisi varaa kehittää vientituote muualle maailmaan omaksuttavaksi. ”Henkilökohtainen toiveeni on, että tulevaisuudessa muutos näkyisi niin, että pakkauksiin käytettävät materiaalijakeet lähtisivät kunnolla kannattavaan, läpinäkyvämpään kiertoon, ja eri kierrätysjakeille syntyisivät paremmin toimivat markkinat”, Hakala sanoo. Hänen mukaansa voimavaroja pitäisi panostaa myös kierrätyslaitoksissa erotteluun ja uusien materiaalien hyödyntämiseen. Samalla tästä hyödyntämisestä saataisiin Suomeen uutta työtä ja liiketoimintaa. ”Itse en näe, että kuluttajille voitaisiin sysätä paljon enempää vastuuta kierrättämisestä ennen kuin kierrätysjakeet saadaan kannattavaan uusiokäyttöön”, Hakala toteaa.

Package Heroes-hankkeessa tutkitaan ja kehitetään ympäristöystävällisiä, kuluttajalle hyväksyttäviä ja kaupallisesti kannattavia elintarvikepakkausratkaisuja. Suomen Akatemian alaisuudessa toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa hanketta johtaa tutkimusprofessori Ali Harlin. Tutkimuskonsortiossa ovat mukana LUT-yliopisto, Luonnonvarakeskus, VTT ja Åbo Akademi.

Lähde: LUT-yliopisto 

Author: Saara Teirikko