Luonnonmaantietelijä Pekka Niittynen tutki väitöskirjassaan kuinka moninaisilla tavoilla lumiolosuhteet vaikuttavat tunturiluontoon ja miten lumipeitteen hupeneminen tulee niihin seuraavina vuosikymmeninä vaikuttamaan. Niittysen tutkimuksissa selvisi, kuinka ehdottoman tärkeää lumi on pohjoisen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Lumi osaltaan ylläpitää sitä elonkirjoa, joka ilahduttaa kairan kulkijaa mitä monipuolisimmalla kukkaloistollaan. Lumenviipymiä voi Suomenkin tuntureilta löytää vielä syyskuussa. Tämä luo kasvupaikkojen kirjon, jonka jokaiseen kolkkaan on muodostunut omanlaisensa eliöyhteisö. Nyt tämän kirjo on kuitenkin uhattuna.
Lumen ja talviolojen parissa riittää yhä tutkittavaa, sillä ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktiseen kasvillisuuteen on tähän asti tutkittu ja mallinnettu erityisesti kesän olosuhteiden kautta. Lumi on hankala tutkijoille, sillä sen mittaaminen on kovin työlästä. Jo muutaman metrin matkalla suuresti vaihtelevan lumipeitteen tarkka mallintaminen on ollut haastavaa. Omissa töissään Niittynen on hyödyntänyt tarkkoja satelliittikuvia seuraamaan lumen tuloa, pysymistä ja häviämistä tunturimaastossa. Näin jokaista tutkimusalueen neliömetriä ei ole tarvinnut käydä talvella mittaamassa.
Tulevaisuuteen näkeminen on vaikea laji, mutta Niittynen on luonut erilaisia skenaarioita siitä, miten lumipeite saattaa tulevaisuudessa kehittyä ja käyttänyt nykytiedoin luotoja kasvillisuusmalleja ennustamaan missä millekin lajille suotuisat lumiolot säilyvät tai onko sellaisia enää tulevaisuudessa tarjolla. – Yksi päätuloksistamme on, että myöhään sulavien lumenviipymien lajit ovat selvästi suurimmassa vaarassa hävitä, jos ilmastonmuutos etenee ikävimpien skenaarioiden mukaan.
– Näen, että lumipeite voi olla myös pelastava tekijä lämpimämmässä ilmastossa monille lajeille. Pohjoisille alueille nimittäin ennustetaan korkeampia sademääriä, ja jos edes osa siitä tulee vastaisuudessakin lumena, voivat nietokset pysyä pohjoisessa paksuina myös tulevaisuudessa. Lumikauden pituus tulee toki melko varmasti lyhenemään reilusti, sanoo Niittynen. Tutkimusta on tehty tiiviissä yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa.
Lähde: Helsingin yliopisto