Kestävä elvytys vauhdittaa yhteiskunnan välttämättömiä murroksia

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen asettaman Kestävä elvytys -työryhmän väliraportti on valmistunut. Raportti tarkastelee taloutta elvyttäviä keinoja, jotka vauhdittavat siirtymää kohti hiilineutraalia kiertotaloutta. Ryhmä on myös laatinut kestävän elvytyksen kriteeristön, jonka avulla voidaan arvioida yksittäisten toimien vaikutuksia ilmastoon, luonnonvarojen riittävyyteen, kiertotalouteen, luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristön tilaan. Väliraporttia laatiessaan työryhmä on tarkastellut myös pidemmän aikavälin tarpeita. Nämä ehdotukset menevät osaksi valtioneuvoston strategisen tason suunnitelmaa sekä toteutettaviksi EU:n alkavalla rahoituskaudella.

Työryhmä esittää väliraportissaan, että edelläkävijyys ilmastoratkaisuissa on Suomelle suuri mahdollisuus ja tukee työpaikkojen syntymistä ja vientiä. ”Hiilineutraaliin kiertotalousyhteiskuntaan siirtymiseksi tarvitaan isoja muutoksia ja panostuksia. Ne ovat kuitenkin viisaasti käytettyjä euroja, sillä niillä voidaan ohjata yhteiskuntaamme sille uralle, jonne meidän on joka tapauksessa siirryttävä. Vaikka olemme pieni maa, voimme kehittämillämme ratkaisuilla auttaa myös muita maita toipumaan kestävästi ja tukea globaalia siirtymää kohti hiilineutraaliutta”, Juhani Damski kuvaa.

Työryhmä on tarkastellut tarvittavia toimia yhteiskunnan murrosten kautta. Murrokset ovat välttämättömiä hallituksen hiilineutraalius-, kiertotalous- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi, sillä yksittäisillä toimenpiteillä tavoitteita ei voida saavuttaa. Työryhmän tarkastelemat murrokset ovat:
– Energiajärjestelmän murros
– Yhdyskuntien ja liikenteen murros
– Ruokajärjestelmän murros
– Teollisuuden murros
– Monimuotoinen luonto ja luontopohjaisten ratkaisujen murros
– Yksityinen kulutus ja kansalaisten osallisuuden murros
– Julkisen sektorin murros
Jokaisen murroksen vauhdittamiseen on jo väliraporttivaiheessa löydetty konkreettisia keinoja.

Työryhmä katsoo, että ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttamista haittaavien elvytyskeinojen tulee olla viimesijaisia, ja niiden käyttöönotolle tulee olla kattavat perustelut. Lisäksi tällaisten elvytystoimien vastineeksi tulee edellyttää kestävyyssitoumuksia. Esimerkiksi yritystuen saajien tulisi sitoutua vähentämään päästöjään ja vaikutustaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Työryhmä korostaa, että kaikissa ohjauskeinoissa tulee huomioida sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Lähde: YM