Joidenkin mielestä maatalouden tukeminen edustaa vanhanaikaista EU-budjettia. Koronakriisi on kääntänyt ehkä keskustelun toisin. Vaikka Britannian EU-eroprosessi oli pitkäpiimäinen, se osoitti Euroopan unionin toimivuudesta yhden tärkeän asian. Kun erosopimusta väännettiin vuodesta toiseen, EU-27 maat pysyivät tiukan paikan tullen yhtenäisinä.
Edellisen kriisin laannuttua, uusi tuli EU:lle vastaan puskista. Koronakriisin myötä EU-maiden yhtenäisyys voitiin hetkellisesti unohtaa. Ensimmäinen esimerkki yhtenäisyyden rakoilemisesta nähtiin suojavarusteiden kanssa. Kun EU:n pahin kärsijä Italia pyysi koronaviruksen torjuntaan apua EU-kumppaneilta, avun lähettämisen sijaan muun muassa Ranska ja Saksa asettivat suojavarusteille vientikieltoja.
Toinen esimerkki yhtenäisyyden testistä on pian käsillä, kun jäsenmaat päätyvät yhteiseen pöytään keskustelemaan koronakriisin elvytystoimista. Jakolinjat muodostuvat eurobondeista eli joukkovelkakirjoista. Pohjoinen hanaa vastaan ja eteläiset valtiot kannattavat yhteisvastuun lisäämistä. Merkit ovat samat kuin finanssikriisin aikaan, mutta nyt romahduspisteessä oleva Italia on vielä suurempi yhteinen kakku sulateltavaksi.
Jotkut jakolinjat jäsenmaiden välillä voivat toisaalta myös kääntyä. Viimeisimmät neuvottelut vuosien 2021–2027 EU-budjetista kaatuivat helmikuussa siihen, kun tiukin “prosenttikerho” ei suostunut kasvattamaan rahoitusosuuksiaan unionille. Nyt mailla on ehkä mahdollisuus löytää sopu nopeammin ja todeta, että jos EU:sta halutaan kriisikestävämpi, se tarvitsee yhteiseen kassaan lisää rahaa. Ehkeivät prosentin sadasosat EU-budjetin maksuosuuksissa tunnu koronamyräkän jälkeen enää yhtä painavilta.
Koronaviruspandemian aikaan entistä harvempi ehkä kyseenalaistaa, miksi maataloutta tuetaan. Maatalousrahoituksella taataan unionin huoltovarmuus nyt ja kriisin jälkeen. Maatalous- ja elintarvikesektorin haavoittuvaisuus on paljastunut viime viikkoina. Ruokaketju on kärsinyt jäsenmaiden välisen koordinaation puutteesta, ja kun jäsenmaat ovat laittaneet vuorotellen rajojaan kiinni, kuljetukset ovat viivästyneet sisämarkkinoiden kangerrellessa.
Ruuhkat unionin sisärajoilla ovat yltäneet ajoittain 40 kilometriin ja erityisesti maidon ja tuoretuotteiden vienti on sakannut. Samalla kukka- ja taimisektorin kysynnästä on sulanut 80 prosenttia. Maito-, nauta-, lammas-, hedelmä- ja vihannessektoreilla on raportoitu laskevista hinnoista. Vaikka tavara vielä liikkuu, ihmiset eivät. Esimeriksi Ranskan maatiloilla tarvittaisiin 200 000 kausityöntekijää, joita ei nyt saada maahan. Tämä voi näkyä ennen pitkää myös suomalaisten lautasilla.
Uuden komission nopeus reagoida testataan toden teolla. Komissio on ottanut jo ensimmäisiä askelia suojavarusteiden yhteishankinnoilla ja nopeilla tavaraliikennekaistoilla. Eri asia on se, miten jäsenmaat tarttuvat ei-velvoittaviin ehdotuksiin. Kriisin jälkeen unioni syntyy uudelleen erilaisena. Ensimmäisenä unionin on mietittävä, mihin suuntaan se haluaa jatkaa. Kuten kaikissa kriiseissä, kaikki jäsenmaiden väliset rypyt tullaan muistamaan. Solidaarisuus tai sen puute antaa suuntaa tulevalle suhteelle.
Lähde: MT
Finnish site 
Global site