Viisaus ei ole sama asia kuin tieto tai looginen ajattelu. Se ei myöskään kartu automaattisesti iän myötä. Kun teologian tohtori Jenni Spännäri tutki väitöskirjaansa varten ikäihmisten ajatuksia siitä, miten he hahmottavat roolinsa yhteiskunnassa, tulos oli jossain määrin yllättävä: Seniorit eivät nähneetkään itseään paikkaajina, jotka auttavat esimerkiksi lastenhoidossa, vaan eräänlaisina säilyttäjinä ja ylläpitäjinä. – Ikäihmiset ajattelivat tärkeäksi tehtäväkseen eräänlaisen muistojen arkun kantamisen. Se on rooli, jota muut eivät voi hoitaa.
Spännäri nimesi havainnon tutkimuksessaan elämänkokemuksen pääomaksi ja tuli sitä kautta katsoneeksi, mitä muuta kokemuksen kautta kertyvästä pääomasta sanotaan. Hän törmäsi viisaustutkimukseen. Juuri viisauden tutkija Spännäristä itsestäänkin lopulta tuli. Viisaudella ei tarkoiteta älykkyyttä tai loogista ajattelua, vaan jotakin, jonka tiedekin määrittelee monella tapaa.
Yksi tieteen viisausmääritelmiä yhdistävä elementti on se, että viisaus ymmärretään itsessään moniulotteisena ilmiönä. Eeva Kallion kanssa kirjoittamassaan kirjassa Viisaus – Käyttäjän opas Spännäri käyttää kolmiulotteista viisauden määritelmää. Viisas tietää paljon, mutta ymmärtää myös tietämyksensä rajat. Viisauteen kuuluu kiinnostus laajentaa näitä rajoja ja olla valmis oppimaan uutta. Viisas pohdiskelee. Viisastuminen vaatii sekä kykyä että halua pohtia omaa elämää: mitä tapahtumat merkitsevät ja mitä tapahtuneesta voi oppia.
Kolmanneksi Spännäri mainitsee viisauden myötätuntoisen ulottuvuuden, jonka kautta viisaus tulee näkyväksi ja myötätuntoisina tekoina ihmisestä ulos. – Viisas tuntee myötätuntoa myös itseään kohtaan kun osaa virheitä tehtyään ajatella, että näin kävi ja olisi hyvä jos näin ei kävisi uudelleen. Jos nämä kolme ulottuvuutta kiertyvät yhteen, voidaan Spännärin mukaan puhua viisaudesta. Tutkimuksissa on huomattu, että viisastuminen vaatii kovia kokeneelta ihmiseltä esimerkiksi elämänhallintaa, avoimuutta, pohdintakykyä sekä tunnetaitoja. Jos näitä ei ole, koettelemukset eivät välttämättä jalostukaan viisaudeksi vaan kääntyvät katkeruudeksi.
Ihminen, joka pitää itse itseään erityisen viisaana, ei välttämättä ole sitä toisten mielestä. Yksi viisauteen kiistatta liittyvä elementti vaikuttaisi olevan ymmärrys oman tiedon rajoista. Tutkimuksissa on selvitetty viisauden olemusta yhteisöllisenä ilmiönä kysymällä erilaisten yhteisöjen jäseniltä, kuka heidän mielestään on viisas. Kulttuurista riippumatta viisaana pidetyt ihmiset itse ovat olleet hämmentyneitä kuultuaan, että heidät on nimetty.
Lähde: Yle
Finnish site 
Global site