Luonnonvarakeskus (Luke) ja Etiopian ympäristö- ja metsätutkimuslaitos (EEFRI) ovat inventoineet pilottitutkimuksessa maaperän hiilivarastot Etiopian metsissä. Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten hiilinieluja voidaan lisätä Etiopian metsämailla. Tutkimuksen mukaan yhdistelemällä maaperän mittaustietoja ja malleja maat voivat luoda pitkän aikavälin strategioita maankäytössä ja suunnitella käytäntöjä, jotka auttavat saavuttamaan Pariisin sopimuksen mukaiset kansalliset päästövähennystavoitteet (NDC). Lisäksi tutkimus ja esitetyt menetelmät auttavat määrittämään alueet, joilla metsämaat voivat muuttua merkittäviksi päästölähteiksi metsäkadon ja metsien intensiivisen käytön seurauksena.
Tutkimuksessa tarkasteltiin Etiopian maaperän hiilen kehittymistä vuoteen 2030 asti eri kasvillisuusvyöhykkeillä ja metsänkäytön voimakkuuden mukaan. Metsien hiilen määrä määritettiin 30 cm:n paksuisessa maaperän yläkerroksessa, ja hiilen tuleva kehitys arvioitiin hyödyntämällä sekä mittaustietoja että maaperämalleja (Yasso07- ja CENTURY-mallit). Työn tulokset vahvistivat sen, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) laatimassa maaperän hiilikartassa (GSOC) esitetyt arviot keskimääräisistä ja suurista maaperän hiilivarastoista vastasivat hyvin havaintoja. Kartassa on kuitenkin yliarvioitu maaperän hiilen määrä niissä metsissä, joissa maaperän hiilivarasto on pieni. Tulokset osoittivat lisäksi, että maaperän hiilimallit voidaan yhdistää satelliittikuviin maaperän hiilivarastojen arvioimiseksi eri puolilla Etiopiaa. ”Havaitsimme, että metsämaiden hiilinieluja voidaan parhaiten lisätä Etiopiassa vähentämällä metsien liian intensiivistä käyttöä ja saattamalla heikentyneet metsät kevyempään käyttöön. Näin voidaan suojata hiilivarastoja ja lisätä hiilinieluja sekä kosteiden että kuivien vuoristoalueiden metsissä”, kertoo apulaisprofessori Aleksi Lehtonen Lukesta.
Etiopia on sitoutunut Pariisin sopimuksen mukaisiin kansallisiin päästövähennystavoitteisiin ja aikoo vähentää kasvihuonepäästöjä 145 miljoonaa tonnia CO2-ekv. vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää perusteellista ymmärrystä, miten eri maankäyttömuodot, kuten metsätalous, vaikuttavat hiilivarastoihin. Lisäksi tieto maankäytön ja metsien käsittelyn vaikutuksista auttaa ilmastoystävällisten metsänhoitotoimien käyttöönotossa. Myös vuoden 2019 Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) äskettäiset ohjeet kasvihuonekaasuinventaariosta tukevat maaperän hiilimallien käyttöä. Niiden avulla voidaan laatia arvioita tulevasta maaperän hiilivaraston kehityksestä. ”Tutkimuksemme osoittaa, kuinka paljon metsämaiden maaperäpäästöjä voidaan vähentää, kun metsiä käytetään vähemmän intensiivisesti. Menetelmällä voidaan lisäksi määrittää alueet, joilla maaperän hiilivarastot ovat suurimmat”, kertoo Aleksi Lehtonen.
Lähde: Luonnonvarakeskus