Suomella on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä on ollut vaikea pysäyttää niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Valmistumassa olevan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tutkimus keskittyi Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman onnistumisen ja vaikutusten arviointiin.
Suomessa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on edennyt muun muassa hallinnon sektorivastuun, viestintä- ja kasvatusyhteistyön, vapaaehtoisen suojelun sekä maa- ja metsätalouden luonnonhoidon avulla. Maahamme on luotu toimivat perusrakenteet ja verkostot, joiden varaan jatkotoimet on hyvä rakentaa. Myös kansalaisten tietoisuus luonnosta ja sen merkityksestä on parantunut. – Toteutetut toimet ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Mittakaavan kasvattaminen on ollut välttämätöntä, ja parhaillaan otettavat uudet askeleet ovat erittäin tarpeellisia, tutkimusta johtanut biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth SYKEstä toteaa. Luontopääoman hupenemiskehityksen kääntäminen vaatii toimivan lainsäädännön lisäksi nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee poistaa tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Yksityisten kansalaisten rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on keskeinen, mutta erityisesti kulutuksen ohjaaminen kestäväksi vaatii edelleen aktiivista työtä.
Luonnon monimuotoisuus on elinympäristöjen laajuudesta ja kunnosta riippuvaa. Tästä näkökulmasta katsottuna maankäyttö on avainasemassa. – Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi keskeistä, ettei mikään ihmistoimi saisi enää johtaa luonnon monimuotoisuuden lisäheikennyksiin. Luonnonympäristöjen hitaasti etenevästä, mutta jatkuvasta nakertamisesta tulisi päästä siihen, että maan- ja luonnonvarojen käyttö on vähintään neutraalia eikä se aiheuta luonnonympäristöjen nettohävikkiä, kertoo tutkija Ari-Pekka Auvinen SYKEstä. Vielä parempi tavoite olisi nettopositiivinen vaikutus. Tällöin maankäytön ratkaisut lisäisivät monimuotoisuutta sen vähentämisen sijaan.
Suurimmiksi luontoon kohdistuviksi paineiksi tutkimusryhmä nimesi aiempien uhanalaisarvioiden pohjalta maa- ja metsätalouden, rakentamisen ja muun maankäytön sekä ilmastonmuutoksen, saastumisen ja rehevöitymisen. Elinympäristöistä uhanalaisimpien – perinneympäristöjen – lisäksi tarvetta toimenpiteisiin on etenkin soilla ja muilla kosteikoilla, Itämeressä ja rannikolla sekä sisävesissä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat nopeimmin tunturiluontoon.
Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on – aivan kuten ilmastonmuutos – ensisijaisesti globaali huolenaihe. Tutkimusryhmälle tuli yllätyksenä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on jäänyt pois hallitusohjelmassa mainituista Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista ja miten siihen suunnatut kehitysyhteistyövarat ovat viime vuosina vähentyneet. – Tätä ei voida pitää kestävänä ratkaisuna. Suomen tulee tuntea vastuunsa luonnosta myös globaalisti. Meillä olisi paljon annettavaa esimerkiksi luontoon liittyvien ratkaisujen ja tietotaidon viennissä maailmalle, toteaa kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen SYKEstä.
Lähde: SYKE
Finnish site 
Global site