Kuusamossa kokeillaan mallia, jossa yrittäjät ja matkailijat rahoittavat luontoarvojen säilyttämistä yksityismetsissä.
Tasapainoa metsäteollisuuden raaka-ainetarpeiden ja ilmastotavoitteiden välillä on etsitty viime vuosina metsäkeskusteluissa. Myös metsäluonnon monimuotoisuuden suojelun tarpeet on tunnistettu. Puuraaka-aineen rinnalla maisema- ja virkistyshyödyt sekä niihin pohjautuvien palvelujen kysyntä ja merkitys ovatkin kasvaneet.
Luonto on Suomelle kansainvälisen ja kotimaisen matkailun keskeinen veturi. Ennen koronaviruspandemiaa luontomatkailu oli kasvussa, ja yhdessä luonnon virkistyskäytön kanssa sen arvioitiin työllistävän noin 30 000 henkilöä. Kansallispuistot houkuttelevat vierailijoita, ja metsän terveyshyödyt tunnistetaan yhä vahvemmin. Sen on osoittanut myös pandemia-aika, jolloin luontovierailujen määrä on moninkertaistunut.
Intensiivinen metsätalous heikentää luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös maisema- ja virkistysarvoja. Puuntuotannon tehostamiseksi metsien kasvatuksessa kiertoaikoja on jo lyhennetty ja metsät uudistetaan aiempaa nuorempana. Se vähentää metsien monimuotoisuutta ja maisemahyötyjä, joita syntyy erityisesti kiertoajan loppupuolella ja joista luontomatkailu hyötyy. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusten mukaan metsien virkistyskäyttäjät arvostavat täysikasvuisia ja luonnonmukaiselta näyttäviä metsiä, jotka myös tuottavat terveyshyötyjä paremmin kuin nuoret kasvatusmetsät.
Suomen metsät ovat pääosin yksityisomistuksessa, ja metsänomistaja saa tulonsa pääasiassa myymällä puuta. Valtion metsien luonnonvarasuunnittelussa kuullaan laajalti eri sidosryhmien tavoitteita, mutta yksityismetsien kohdalla kattavia osallistamisprosesseja ei ole. Yksityismailla tarvitaankin uusia malleja metsien ympäristöhyötyjen ylläpitämiseen – erityisesti siellä, missä ne tukevat luontomatkailun liiketoimintaa.
Julkisen rahoituksen puuttuessa maisema- ja virkistysarvojen vaalimiseen on kehitetty yksityismetsissä markkinapohjaisia lähestymistapoja. Kuusamossa alkaa syksyllä kokeilu, jossa matkailijat ja matkailuyrittäjät rahoittavat yhdessä maisema- ja monimuotoisuusarvojen säilyttämistä. Kokeilu on osa EU:n Sincere-hanketta ja se toteutetaan Luken, Suomen Metsäkeskuksen ja paikallisten toimijoiden yhteistyönä. Maisema- ja virkistysarvokauppaan hyväksyttävät kohteet ovat yksityisomistuksessa olevia, matkailullisesti keskeisiä ja uudistuskypsiä metsiä, joissa on maisema- ja monimuotoisuusarvoja.
Mallissa maanomistajille korvataan puuntuotannon menetyksiä määräaikaisen, vapaaehtoisen kymmenen vuoden sopimusjakson aikana. Kohteesta riippuen metsää voidaan käsitellä poiminta- ja pienaukkohakkuin, jotka säilyttävät metsän peitteisenä mutta tuovat maanomistajalle myös tuloja puun myynnistä. Metsäkohteiden huolellisella valinnalla saadaan useita ympäristöhyötyjä. Sopimusaikana kohdemetsät ovat hiilivarastoja ja puuston kasvaessa hiilinieluja. Pienilläkin kohteilla on merkitystä.
Matkailusektori pyrkii kohti kestäviä toimintamalleja, muttei vielä laajemmin osallistu luontoympäristöjen hoitoon. Matkustamisen hiilijalanjälkeen ja ilmastovaikutuksiin tarvitaan kestäviä ratkaisuja, joita Suomen metsät tarjoavat. Luonnon vaaliminen tuo matkailulle myös imagohyötyä, koska monet asiakkaat ovat varsin ympäristötietoisia. Luonnosta huolehtimisen tulisikin kuulua vahvemmin osaksi luontomatkailuyritysten yritysvastuuta.
Luken tutkimuksessa merkittävä osa Kuusamossa matkailevista on valmiita osallistumaan pienillä panoksilla luontoarvojen vaalimiseen. Kun kävijöitä on paljon, pienistä summista kertyy suurempia. Myös Kuusamon metsänomistajista merkittävä osa on kiinnostunut olemaan mukana maisema- ja virkistysarvokaupassa. Luken kyselytutkimuksessa monimuotoisuuden ja maiseman suojelu lisäsi metsänomistajien kiinnostusta osallistua toimintamalliin.
Maisema- ja virkistysarvokauppa ei toimintamallina uhkaa metsäsektoria mutta voi parantaa metsäsektorin hyväksyttävyyttä. Luontoarvojen säilyttäminen koskee kaikkia elinkeinoja. Paikallisten elinkeinojen ja asukkaiden metsiin liittyvien tarpeiden yhteen sovittaminen vaatii myös asenteiden tarkistusta ja rohkeutta yhteistyöhön yli perinteisten sektorirajojen.
Tyrväinen Liisa,tutkimusprofessori Luonnonvarakeskus.
Lähde: HS
Finnish site 
Global site