Ahvenanmaalla yleisen heinäratamon loisena elävää härmäsientä esiintyi eniten teiden varsilla ja risteyksissä, koska liikenne lennättää tien varren itiöt tehokkaasti ilmaan.
Uudet tilastomenetelmät mahdollistavat monimutkaisisten mekanismien tunnistamisen luonnosta, ja voivat muuttaa perustavanlaatuisesti esimerkiksi käsitystämme siitä, kuinka taudit leviävät. Juuri julkaistussa tutkimuksessa käytettiin Helsingin yliopiston ekologian professori Anna-Liisa Laineen Ahvenanmaalta useiden vuosien aikana keräämää kattavaa seuranta-aineistoa sienitaudeista ja niiden esiintymiin vaikuttavista ympäristömuuttujista. Sovitetun tilastomallin avulla voitiin myös näyttää, kuinka härmäsienikasvustojen synnyttämät epidemiat olivat tienvarsilta lähtiessään yleensä suurempia ja kestivät pidemmän aikaa kuin ne, jotka alkoivat niityiltä tai muualta kauempaa teistä. Myös joet, merivirrat ja metsäpolut voivat olla tautien leviämisreittejä.
Tutkijoita kiinnostaa tautien leviäminen, sillä sen kautta voidaan ymmärtää tautien esiintyvyyttä ja biologiaa. On kasvitauteja, jotka leviävät joenvarsia, lintujen muuttoreittejä, merivirtoja tai esimerkiksi lentoliikenneverkostoja pitkin ja toisaalta ihmisten tauteja, jotka leviävät sosiaalisia verkostoja pitkin. – Uudet tilastoekologiset menetelmät voivat merkittävästi parantaa aiempia käsityksiä kasvitautien lisäksi vaikkapa erilaisten tulokaslajien, taikka uhanalaisten lajien levinneisyydestä, sanoo tutkijatohtori Elina Numminen. Tästä syystä ne ovat keskeisiä myös ennustettaessa tulevaisuuden ympäristömuutoksia. Hänen mukaansa esimerkiksi uhanalaisten lajien levinneisyys- tai kanta-arviot saattavat perustua hyvinkin yksinkertaisiin tilastoanalyyseihin, ja ekologisen realismin lisääminen analyyseihin lisäisi niiden luotettavuutta.
Lähde: Helsingin yliopisto
Finnish site 
Global site