Teema: Tohtorikoulutuksen ja työelämän yhteistyö hakee uusia muotoja

Yhteistyö voi mahdollistaa tärkeisiin ilmiöihin tarttumisen ja vaikuttaa positiivisella tavalla yhteiskuntaan.

Opetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on nostettu keskiöön korkeakoulutuksen kehittämisessä. Aiemmin akateemisen tutkimuksen vaikuttavuus ja hyöty nähtiin pitkäkestoisena sivistyksen ja ajattelutapojen muovaamisena, mutta nykyään tiedolta ja tutkimukselliselta osaamiselta odotetaan nopeampaa ja konkreettisempaa käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä työ- ja elinkeinoelämässä. Ajattelutavan muutos on jo tullut yliopistojen ja opetus- ja kulttuuriministeriön budjettineuvottelujen arkeen.

Työelämäyhteistyön korostamisesta on kuultu myös vahvoja eriäviä näkemyksiä. Vaikka tutkimuksen vaikuttavuus on ollut pitkään osa tieteellisen tutkimuksen rahoituksen arviointia, sitä ei ole tarvinnut osoittaa suoraan tuotteina, innovaatioina tai vahvoina sidoksina tiedon käyttäjiin. Muutoksen katsotaan myös uhkaavan tieteellisen tutkimuksen itsenäisyyttä ja jopa korruptoivan tieteellisen tutkimuksen totuudentavoittelun.

Asetelma ei ole kuitenkaan mustavalkoinen. Työelämäyhteistyö on nähtävissä mahdollisuutena tarttua tärkeisiin ilmiöihin ja vaikuttaa positiivisella tavalla yhteiskuntaan. Voisiko esimerkiksi akateemisesti koulutettujen tohtorien vahvempi integroituminen työ- ja elinkeinoelämään mahdollistaa kestävää kehitystä? Pystyvätkö tiedon erilaiset ammattilaiset olemaan osa monimuotoista työelämää ja muovaamaan uudenlaisia toimintatapoja sivistyksen käyttämiseen?

Tätä esimerkiksi Sivistystyönantajien liitto korostaa ajassamme, jonka koulutuspoliittisena tavoitteena on, että suuri osa tohtoreista työllistyisi perinteisen tiedemaailman ulkopuolelle. Liitto nostaa tarpeelliseksi myös kyvyn monitieteelliseen ja -alaiseen yhteistyöhön.

Työelämäyhteyksien vahvistamista on ohjattu poliittisesti leikkaamalla asteittain tieteellisen tutkimuksen valtionrahoitusta. Se näkyy myös suoraan yliopistojen tutkijakoulujen toiminnassa opetuksen ja tutkimuksen rahoituspulana. Kyseinen suuntaus ohjaa tutkijoita sellaisten rahoitusinstrumenttien suuntaan, joissa hankkeilta edellytetään kehitysnäkökulmaa, työelämäyhteistyötä, innovaatioita sekä monialaisia ja monisektoria verkostoja. Näitä ovat esimerkiksi Euroopan unionin rahastot ja Business Finland. (Teksti: Suvi Ronkainen, Kosti Joensuu ja Paula Tulppo, kuva. @LapinYliopisto).

Lähde: Lapin yliopisto