Tuore tutkimus kumoaa julkisuudessa olleet näkemykset, että Suomessa olisi vain muutama kasvava kaupunkiseutu ja muu maa olisi tyhjenemässä. Koronakriisin aiheuttama etätyöbuumi saattaa jatkua ja voimistaa ihmisten monipaikkaisuutta.
Tutkimuksen mukaan käsitys Suomen alue- ja väestökehityksestä muuttuu huomattavasti, kun vakinaisten asukkaiden lisäksi huomioidaan alueen kausiväestö eli vapaa-ajan asukkaat sekä alueella työssäkäyvät. Kausittaisesti kasvavat alueet ovat yleisempiä kuin taantuvat alueet. Kasvuverkosto ulottuu läpi maan Etelä-Suomesta Lappiin asti. – Kun katsotaan tarkemmin, missä ihmiset oikeasti ovat, missä he toimivat ja aiheuttavat kysyntää ja millä tavalla se vaikuttaa eri alueiden talouksiin, kuva on aivan toisenlainen kuin julkisuudessa. Meillä vain noin neljäsosa alueista on pysyvästi, jatkuvasti taantuvia, Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihinen sanoo. Asia käy ilmi valtioneuvoston teettämästä tutkimuksesta Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö, jonka ovat toteuttaneet Luonnonvarakeskus (Luke), Pellervon taloustutkimus PTT, Oulun yliopisto ja asiantuntijayritys 4 Front. Monipaikkaisuus tarkoittaa sitä, että ihmiset liikkuvat säännöllisesti esimerkiksi kodin ja vapaa-ajan asunnon välillä.
Kausiasuminen Suomen sisällä koskee tutkimuksen mukaan noin 2,4 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Etelä-Savossa on noin 83 000 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. – Aktiiviset ja työikäiset ihmiset toimivat niillä alueilla, joissa he eivät ole kirjoilla. Sieltä tulee aktiivista ruisketta alueille, joita ei ole aiemmin saatu tilastoilla kiinni, Vihinen sanoo. Vihisen mukaan alueiden kehityksen vaikuttaa se, millaisia julkisia palveluja siellä on. Hän korostaa hyvien tietoliikenneyhteyksien ohella koulujen ja oppilaitosten merkitystä. Vihisen mukaan myös sillä on vaikutusta, miten ihmiset näkevät oman alueensa tilanteen ja missä valossa siitä puhutaan.
Koronakriisin vaikutuksia on Vihisen mukaan vaikea arvioida: missä laajuudessa etätyöt lisääntyvät pysyvästi, kun koronakriisi on ohi. Monet ovat jo nyt varustautuneet aikaisempaa paremmin monipaikkaiseen työntekoon, mutta koronakriisi vauhdittaa sitä. Vihisen mukaan etätyön tekemisen arvo ymmärretään jo nyt aiempaa paremmin, ja se on tullut osaksi arkikokemusta. Myös se on ymmärretty, että harva asutus on kriisitilanteissa Suomen vahvuus verrattuna moneen muuhun maahan, missä ihmisillä ei ole mahdollisuutta hajaantua etätöihin.
Alueellisen liikkuvuuden lisääminen entisestään on melko tehoton keino työmarkkinoiden kohtaanto-ongelman hoidossa. Ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervon taloustutkimuksesta kertoo, että tutkimuksen mukaan siitä ei ole näyttöä, että työvoiman liikkuvuuden puute olisi työttömyysongelman keskeinen syy. Huovarin mukaan työmarkkinoiden ja työttömän ihmisen kannalta se on hyvä asia, että työpaikkaa etsitään kauempaa. Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan alueellisella liikkuvuuden lisäämisellä ei ole merkitystä. Huovarin mukaan tämä perustuu useaan eri havaintoon.
Alueelliset työmarkkinat kehittyivät ennen konorakriisiä samaan suuntaan. Työllisyystilanne parani kaikilla alueilla, ja avointen työpaikkojen määrä kasvoi koko maassa. Samalla erot alueiden välillä työttömyys- ja työllisyysasteissa ovat selvästi pienentyneet 2000-luvulla. Pääkaupunkiseudulla työllisyystilanne ei ollut enää selkeästi parempi kuin muualla. Harvaan asutulla maaseudulla työttömyys oli pienempi kuin suurissa keskuksissa, koska maaseudulla työllisten määrä on vähentynyt. Huovarin mukaan liikkuvuutta parempi ratkaisu on kouluttautuminen ja alan vaihto.
Pendelöinti eli työssäkäynti toisessa kunnassa on muuttunut 2000-luvulla selkeästi. Samalla työmatkojen pituudet ja hyvin pitkien työmatkojen osuus on kasvanut. Pendelöinti suuntautui edelleen yleisemmin keskuksia kohti, mutta vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat ovat kasvaneet tätä nopeammin. Huovarin mukaan pienillä paikkakunnilla perusduunareita saattaa vielä löytyä yrityselämän tarpeisiin, mutta asiantuntijoita on vaikea saada.
Lähde: ESS
Finnish site 
Global site