Marinin hallitus teki korkeakoulupolitiikassa suunnanmuutoksen, joka on lähihistorian tapahtumat ja keskustelun sävy huomioiden merkittävä. Kun Suomea jälleenrakennettiin sotien jälkeen, oli koulutuksella siinä keskeinen rooli. Koulujärjestelmällä sekä alueellisesti hajautetulla korkeakouluverkolla varmistettiin, että kaikkien suomalaisten kyvyt ja osaaminen otettiin mahdollisimman tehokkaasti käyttöön riippumatta siitä, miten varakkaaseen perheeseen tai minne päin Suomea he olivat sattuneet syntymään.
Hajautettu korkeakouluverkko vahvistui entisestään ammattikorkeakoulujärjestelmän luomisen myötä 1990-luvun alussa. Korkeakoulutus juurrutettiin kaikkiin Suomen maakuntiin. 2000-luvulla hajautettu korkeakoulu- ja erityisesti yliopistoverkko on kuitenkin kohdannut voimakasta arvostelua. Suomessa ei kuulemma enää ole taloudellisesti järkevää ylläpitää näin monta korkeakoulua, vaan niitä pitäisi sulkea ja keskittää resursseja muutamaan niin sanottuun huippuyliopistoon.
Ajatus on tietysti nurinkurinen ottaen huomioon, että korkeakoulut oli varaa perustaa aikana, jolloin Suomi oli moninkertaisesti nykyistä köyhempi maa. Sellaiseksi Suomi olisi saattanut jäädäkin, jos keskittäjiä olisi kuunneltu silloin, ja maantieteellisesti laajan maan aivokapasiteetti olisi jätetty suurilta osin hyödyntämättä.
Maakuntakorkeakoulujen olemassaolon oikeutusta koskeva kritiikki on alkanut näkyä myös käytännössä poliittisissa päätöksissä. Kajaanin opettajakoulutus sai kuoliniskun 2010 ja Savonlinnassa sama kurja kohtalo koettiin 2016. Näillä keskusjohtoisilla päätöksillä nitistetään pahimmillaan kokonainen maakuntakeskus tai jopa maakunta.
Viime vuosikymmenellä käynnistynyt keskittämistrendi on näihin hetkiin saakka näyttänyt ottavan vain lisää tulta alleen. Pääkaupungista on alkanut kiiriä poliitikkojen ja ekonomistien vaatimuksia lakkauttaa pikaisesti lisää maakuntakorkeakouluja. euraavana lahtipenkkiin on asteltu ainakin yliopistoja Vaasassa, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa.
Voi myös aiheellisesti kysyä, mihin tällainen suuruuden ekonomiaan perustuva ajattelu pysähtyisi? Jouduttaisiinko 2020-luvun lopulla jo taistelemaan esimerkiksi Jyväskylän yliopiston olemassaolosta?
Sanna Marinin (sd.) vetämä hallitus teki tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen (kesk.) johdolla korkeakoulupolitiikassa suunnanmuutoksen, joka on lähihistorian tapahtumat ja keskustelun sävy huomioiden merkittävä. Päätös uusien koulutuslinjojen perustamisesta yhdeksään maakuntakorkeakouluun pohjautuu hallitusohjelman tavoitteeseen vastata maakuntien osaajapulaan. Kaakkois-Suomeen, Kajaaniin, Joensuuhun, Jyväskylään, Turkuun, Ouluun, Seinäjoelle ja Itä-Suomeen perustettavat koulutuslinjat vahvistavat useita maakuntia monella tavalla.
Jyväskylän yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Marja-Leena Laakso korostaa, että koulutuksella on merkitystä yritysten kasvuun, uusien yritysten ja innovaatioiden syntyyn sekä sitä kautta koko maakunnan elinvoimalle ja kasvulle. Hallituksen päätös tukea maakunnallista korkeakoulutusta on tervetullut ja terve.
Lähde: MT
Finnish site 
Global site