FM Salla Eilola kehitti väitöstutkimuksessaan osallistavan kartoitusmenetelmän yhteistyössä tansanialaisten asiantuntijoiden kanssa. Osallistuva maankäytönsuunnittelu vaatii työtapoja, joilla on mahdollista kartoittaa sijaintiin perustuvaa tietoa eli paikkatietoa ihmisten ja ympäristön välisestä suhteesta. Tieto kertoo, miten maata käytetään milläkin alueella sekä missä sijaitsevat erilaiset luonnonvarat ja ihmisten hyvinvoinnille tärkeät paikat ja maisema-arvot. Paikkatiedon pääasiallisena lähteenä ovat asukkaat ja erilaiset maankäyttäjäryhmät, joita voidaan osallistaa suunnitteluun kommunikaatiota tukevilla paikkatietomenetelmillä. Eilola tarkasteli erityisesti paikallisilta kerätyn tiedon hyödyntämistä ja menetelmien mahdollisuuksia tukea paikallisten asukkaiden osallistumista suunnitteluun. Nykyaikaiseen ja edulliseen paikkatietoteknologiaan perustuva menetelmä lisää yksityiskohtaisuutta suunnittelussa. Se on otettu Tansaniassa laajemmin käyttöön.
Kehitetty menetelmä perustuu korkearesoluutioisiin satelliittikuviin, joita ei aikaisemmin ole käytetty kyläläisten kanssa virallisessa suunnittelussa. Aluehallintotason suunnittelijat hankkivat satelliittikuvat ilmaisista lähteistä ja tulostavat ne A0-kokoisille tulosteille. Asukkaat piirtävät satelliittikuvatulosteiden päälle ensin kylän nykyiset maankäyttöalueet ja sen jälkeen käyttävät piirtämäänsä karttaa keskustelun apuna neuvotellessaan ja suunnitellessaan kylän tulevaisuuden maankäyttöä. Satelliittikuva on yksityiskohtainen, ja se mahdollistaa talojen, teiden ja jopa yksittäisten puiden tunnistamisen.
Eilolan mukaan Tansaniassa uusien menetelmien käyttöönottoa edistävät suunnittelijoille räätälöity koulutus sekä sitoutuminen osallistuvaan päätöksentekoon eri hallinnon tasoilla. Silti varsinaisissa osallistavissa suunnitteluprosesseissa ei yleensä ole resursseja laajentaa osallistumismahdollisuuksia kattamaan erilaisten ihmisryhmien tarpeita ja saada heihin yhteyttä. Peilatessaan tutkimustaan Suomen maankäytönsuunnittelun kontekstiin Eilola huomauttaa, että osallistuminen vaatii osallisilta aikaa, tietoa, uskoa oman näkökulmansa merkityksellisyyteen, toisten näkökulman ymmärtämistä, luottamusta osallistumisen vaikuttavuuteen ja yhä enemmän teknisiä taitoja. Myöskään kartanlukutaitoa ei voi pitää itsestäänselvyytenä. – Tulisi aktiivisesti luoda yksittäisten menetelmien sijaan toimintatapoja, joilla vaikeasti saavutettavat ja usein ulkopuolelle jäävät ihmiset saadaan kuulluksi suunnittelupäätöksiä tehtäessä ja yhteistä tulevaisuutta luotaessa.
Lähde: Turun yliopisto
Finnish site 
Global site