Viljelykasvien luonnonvaraisten sukulaislajien suojelu on osa tulevaisuuden ruokaturvaa

Viljelykasvien luonnonvaraisten sukulaislajien (CWR) suojelun merkitystä korostetaan maailman kasvigeenivarojen suojelua koskevissa strategioissa. Luonnonvarakeskuksen (Luke), Luomuksen ja Metsähallituksen juuri ilmestyneessä raportissa esitetään konkreettisia keinoja Suomen CWR-lajien suojelun toteuttamiseksi. Suomen priorisoitu CWR-lajilista tarkennettiin, ja se käsittää nyt 88 lajia, alalajia tai muunnosta.

Monet CWR-lajit ovat uhanalaistuneet muun muassa maankäytön muutosten takia. Lisäksi ilmastonmuutos uhkaa myös niiden elinolosuhteita. Lajeja voidaan suojella kasvien alkuperäisillä kasvupaikoilla tai tallentamalla siemeniä geenipankkeihin (etäsuojelu, ex situ -suojelu). Kattava CWR-lajien suojelu edellyttää molempien menetelmien kehittämistä. Suomessa on olemassa hyvät rakenteet CWR-lajien suojelun järjestämiseksi luonnonsuojelualueilla tai etäsuojelussa geenipankissa. Metsähallituksen luonnonsuojelualueverkosto ja tietotaito sekä tiedonhallinnan keinot mahdollistavat asiantuntevan ja tehokkaan CWR-lajien suojelun järjestämisen in situ.

Pohjoismainen geenipankki NordGen säilyttää CWR-lajien geenivaroja kaikille pohjoismaille, mutta sen voimavarat ovat rajalliset kokoelmien kasvattamiseen. – Luomuksen luonnonvaraisten kasvilajien geenipankki tekee jo CWR-lajien siemensäilytystä, ja sen ympärille on kehittynyt osaaminen luonnonkasvipopulaatioiden siementen keräämisestä, säilytyksestä ja uudistamisesta, kertoo Luomuksen puutarhuri, tutkija Heli Fitzgerald.

Luken koordinoimalla kansallisella kasvigeenivaraohjelmalla on laajat kansalliset ja kansainväliset yhteistyöverkostot geenivarojen suojelussa, ja se myös raportoi toimistaan MMM:n alaiselle geenivaraneuvottelukunnalle.

CWR-lajien suojelun edistämiseksi tarvitaan hallinnolliset päätökset ja resurssit perustaa, hoitaa ja hallinnoida CWR-lajien geenireservejä käytännössä. Kustannuksia on arvioitu yhteistyöhankkeessa päätöksenteon tueksi. CWR-lajit ovat laaja ryhmä genetiikaltaan, fysiologialtaan ja elinpaikkavaatimuksiltaan erilaisia lajeja. Myös niiden suojelussa tarvitaan monenlaista osaamista agraariympäristöistä luonnontilaisiin. Siksi CWR-lajien suojeluun tarvitaan yhteistyötä maa- ja metsätalouden, ympäristöhallinnon ja tutkimuksen osapuolten kesken, sillä paras tulos saavutetaan yhteistyöllä.

Lähde: Luonnonvarakeskus