Varsinkin maatalouden ilmastotiekartan ensimmäinen skenaario on hyvinkin realistinen ja toteuttamiskelpoinen, vakuuttaa tiekarttaa esitellyt Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen. Toteuttamisen ongelma on kuitenkin se, millaisilla ohjauskeinoilla halutunlaisiin toimiin päästään. Lehtonen muistuttaa, etteivät maanviljelijät luovu tukikelpoisesta viljelymaasta, jos tukien menetystä ei kompensoida. “Toisaalta kompensaatio ei saa olla niin korkea, että hyvätuottoista maata jätetään viljelemättä. Jos viljelijälle annetaan kannustetta ilmastotoimiin niin luotan siihen, että alkaa tapahtua.” Ilmastoviljelyn kehittäminen vaatii myös tukijärjestelmän säätämistä uudelleen. Vielä tällä hetkellä tuet kannustavat esimerkiksi turvemaiden ojittamiseen tavalla, joka ei ole ilmastonäkökulmasta järkevää saati kestävää.
Tukijärjestelmääkin hankalampaa voi olla asenteisiin vaikuttaminen. Peltojen muuttuminen hoitamattoman näköisiksi viherlannoitusnurmiksi tai kosteikoiksi voi herättää kiukkua paikallisissa. Myös näkemykset siitä, mikä maa on huonotuottoista ja mikä ei, voi vaihdella naapurien kesken. Lehtosen mukaan aihe on vaikea. Hän uskoo, että mahdolliset näkyvät muutokset tulevat aiheuttamaan keskustelua alueella sekä viljelijöiden kesken, että muutenkin. Ongelmassa on hänen mukaansa brändäyksen paikka. “Pellon laidassa voisi olla vaikka kyltti, jossa sanotaan että pelto on päästövähennyssyistä tämmöinen. Miksei siinä voisi olla vaikka sen yrityksen nimikin, joka vaikkapa kosteikon perustamisen on rahoittanut.”
Lähde: MT
Finnish site 
Global site