Inkoon Ingarskilanjoen sivu-uoman perkaukselle haettiin vaihtoehto – nyt tulvia ja ravinteiden valumista Itämereen vähennetään useiden toimien avulla

Umpeenkasvava Römossebäcken on viime vuosina tulvinut. Tavallisesti tilannetta yritetään helpottaa perkaamalla uoma kasvillisuudesta. Nyt maanomistajat halusivat perkauksen lisäksi luonnonmukaisemman ratkaisun, jonka vaikutus on pitkäkestoisempi ja joka lisää myös luonnon monimuotoisuutta. ”Suunnitelluilla toimilla voimme vähentää tulvimisriskiä ja parantaa vedenlaatua, mutta myös omaa toimeentuloamme. Kun vesi ei seiso pellolla, maaperän tiivistyminen vähenee. Siten pellolta on mahdollista saada myös suurempi sato”, sanoo Christian Nyholm, maanomistaja, jonka peltojen halki Römossebäcken kulkee ja jonka maalle rakennustoimet osaltaan sijoittuvat. Römossebäckenin pohjaan rakennettavat kivetyt pohjakynnykset hidastavat veden virtausnopeutta ja vähentävät eroosiota eli maa-aineksen irtaantumista uoman pohjasta ja laidoilta. Uomaan rakennetaan myös noin yhdeksän aarin suuruinen kosteikko Christian Nyholmin ja Johan Karellin maille. Se toimii hyvänä esimerkkinä naapureiden välisestä yhteistyöstä vesiensuojelussa. Kosteikon ensisijaisena tarkoituksena on pidättää veden mukana kulkeutuvaa kiintoainesta ja edistää sen talteenottoa. Lisäksi kosteikko lisää luonnon monimuotoisuutta ja kaunistaa maisemaa. Römossebäckeniin kahdensadan metrin matkalle rakennettavat tulvatasanteet puolestaan vähentävät riskiä veden nousemisesta pellolle suurten sateiden aikaan.

”Römossebäckenin maanomistajat toimivat mahtavana esimerkkinä siinä, miten ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin säiden ääri-ilmiöihin, kuten rankkasateisiin ja kuivuuteen, voidaan paremmin varautua”, sanoo WWF:n sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola. ”Römossebäckenin toimet auttavat hallitsemaan myös Ingarskilanjoen pääuoman vesien kulkua. Tällaisten kohteiden lisääminen kaikkiin sivu-uomiin parantaisi valuma-aluekohtaista vesienhallintaa huomattavasti.”

Valuma-aluekohtaisella vesienhallinnalla tarkoitetaan veden kulun säätelemistä kaikkialla vesistön valuma-alueella: pelloilla, metsissä ja rakennetuilla alueilla. Veden kulkua voi viivyttää muun muassa rakentamalla pohjakynnyksiä, altaita ja kosteikkoja, ennallistamalla soita sekä säilyttämällä maa kasvillisuuden peittämänä.

Lähde: WWF Suomi 

Author: Saara Teirikko