YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tilastojen mukaan metsää paloi vuosittain keskimäärin 67 miljoonaa hehtaaria vuosien 2003–2012 välillä. Kun lukuun lisätään erilaiset maastopalot, määrä kasvaa 340 miljoonaan hehtaariin. Tuoreimman raportin mukaan vuonna 2015 metsää paloi 98 miljoonaa hehtaaria. Vaikka määrä on valtava, metsäkatoa palot aiheuttavat selvästi vähemmän kuin niihin usein liittyvä maatalousmaan raivaaminen. Lisäksi tilastot kätkevät sisäänsä erilaisia paloja. Metsä voi palaa karrelle latvapalossa tai edetä metsänpohjassa niin, että metsä toipuu terhakkaan kasvuun jo seuraavana vuonna. Viime vuodelta kattavia lukuja ei vielä ole, mutta esimerkiksi Brasiliassa paloja oli Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan 18 miljoonan hehtaarin alueella eli miltei Suomen metsiä vastaavalla alalla. Ennätysvuonna 2007 Brasilian paloala oli miltei kaksinkertainen siihen verrattuna. Suurista metsämaista Venäjällä metsää paloi viime vuonna arviolta 13 miljoonalla hehtaarilla. Kanadassa vuosittaiset paloalat vaihtelevat miljoonasta muutamaan miljoonaan hehtaariin.
Kansainvälisten tutkijoiden julkistaman selvityksen mukaan palojen kokonaismäärät ovat laskeneet jo 1930-luvulta lähtien. Samalla paloista syntyneiden päästöjen määrä on pienentynyt. Vaikka maailmanlaajuisesti tilanne olisi parantunut, tietyillä alueilla palot voivat hyvinkin lisääntyä. Kiinalaistutkijoiden tekemän riskiluokituksen mukaan suurin riski pinta-alaltaan laajoille metsäpaloille on Venäjällä. Sen perässä listalla tulevat Kanada, Angola, Brasilia, Kongo, Yhdysvallat, Argentiina, Myanmar, Bolivia, Kiina ja Australia. Metsäpalot näyttävät myös levittäytyvän uusille alueille. Arktisilla alueilla metsäpalot ovat tutkijoiden mukaan kasvussa. Siperiassa paloja on alueilla, joilla niitä ei ole ennen ollut. Venäjällä suurin osa paloista on ollut todennäköisesti latvuspaloja vaimeampia pintapaloja. Viime vuosina palot ovat lisääntyneet myös Ruotsissa. Suomi on puolestaan välttynyt isoilta palovahingoilta.
Ilmatieteenlaitoksen Risto Makkosen mukaan paloista laskettiin syntyneen vuonna 2018 2,1 gigatonnin hiilipäästöt. Ilmaston lämpeneminen pidentää kuivia kausia ja viivästyttää palokauden sateita, mikä lisää metsäpaloja. Lisääntyneet palot ja niistä vapautuvat päästöt taas voimistavat ilmastonmuutosta. Toisaalta palot vaikuttavat maanpinnan heijastuskykyyn, joka myös yllättäen viilentää ilmastoa. Vedenkierron kautta metsäpalot vaikuttavat oloihin paikallisesti. Sademetsä esimerkiksi sitoo paljon vettä, vapauttaa sitä ilmaan, ja vesi sataa jossain muualla. Jos sademetsä katoaa, vedenkierto häiriytyy. Sama pätee missä tahansa.
Euroopassa viime vuosina laajasti uutisoidut, mittavat kirjanpainajatuhot kasvattavat pystyyn kuolleiden metsien paloherkkyyttä. Kun aluskasvillisuus valtaa metsänpohjan, riski paloihin pienenee, vaikka kuolleet, neulasettomat puut olisivatkin pystyssä. Mahdollinen palavan massan määrä kuitenkin lisääntyy kasvillisuuden kasvaessa, ja paloriski suurenee jälleen 5–10 vuoden kuluttua hyönteistuhosta. Kuollutta, paloille altista puuta on nyt Keski-Euroopassa paljon, sillä kysyntä ja korjuukapasiteetti eivät riitä kaiken poistamiseen metsästä. Monissa maissa paloja yritetään rajoittaa polttamalla hallitusti palavaa ainesta. Hakkuutähteitä poltetaan metsissä ainakin Venäjällä ja Kanadassa, mutta alueiden laajuus ja teiden puute rajoittavat kriisitilanteessa palontorjuntaa. Asutusta voitaisiin suojata paloherkissä maissa niin ikään palokuorman purkamisella. Puulajivalinnoilla taas voitaisiin ehkäistä tulevaisuuden paloja. Myös koulutusta voisi lisätä. “Ilmaston kannalta on tärkeää, että seuraavina vuosikymmeninä metsiin varastoitunut hiili pysyy poissa ilmakehästä. Tarve hiilinielujen kasvattamiseen lisääntyy lähitulevaisuudessa, ja tässä metsillä voi olla merkittävä rooli”, tiivistää Makkonen.
Lähde: MT
Finnish site 
Global site