Luken tutkimusryhmä sekvensoi eli tunnisti poron (Rangifer tarandus) koko genomin, nimesi geenit ja määritteli niiden toiminnot. Työn tuloksena muodostui poron referenssi- eli vertailugenomi, johon voidaan jatkossa verrata poron ja sen villien lähisukulaisten eli eri peuralajien sekä karibun geeninäytteitä. Tutkimuksen mukaan poron perimän koko on lähes kolme miljardia emäsparia, ja tutkijat tunnistivat siitä yli 27 000 geeniä. Poron genomin kartoituksesta kertova artikkeli julkaistiin kesäkuun alussa arvostetussa Scientific Reports -julkaisusarjassa. Poron vertailugenomi on ensimmäinen suomalaisen tutkimusryhmän julkaisema ja koordinoima nisäkäslajin referenssigenomi. Lukessa sekvensoidaan parhaillaan myös suomenlampaan referenssigenomia.
Tutkimuksen johtaja, tutkimusprofessori Juha Kantanen Lukesta kertoo, että poron referenssigenomi on tärkeä perusta genetiikan tutkimuksille ja eläinjalostukselle. Se on eräänlainen tietokirjasto tai kartta poron geeneistä tehtävälle analyyseille. – Genomitutkimuksen avulla voidaan arvioida eri porotokkien monimuotoisuutta, joka edistää porokantojen elinvoimaisuutta. Lisäksi genomitutkimus valottaa porojen kesytyshistoriaa ja auttaa esimerkiksi metsäpeurojen tarkassa lajintunnistuksessa, hän havainnollistaa.
Poron genomi kertoo tutkijoille eläimen evoluutiosta ja kesytyshistoriasta. Luken tutkijat löysivät porolta geenejä, jotka ovat auttaneet eläintä sopeutumaan voimakkaasti arktisen alueen vaativiin luonnonoloihin. Esimerkiksi poron silmän verkkokalvo on sopeutunut sekä kaamokseen että yöttömään yöhön, ja hajuaistia tehostavat geenit auttavat poroa löytämään ravintoa lumikinosten alta. Perimän tutkimus osoitti, että poro on kesytetty villipeurasta vähintään kahteen otteeseen, sillä Fennoskandian porojen genomi eroaa hieman niiden sukulaisista Siperiassa ja Alaskassa. Kantanen arvelee, että viime jääkauden aikana eläinten populaatiot ovat löytäneet turvapaikat eri puolilta Euraasian mannerta.
Lähde: Luonnonvarakeskus
Finnish site 
Global site