Suomessa valmistellaan parhaillaan tekstiilien erilliskeräysmahdollisuutta sekä tutkitaan poistotekstiilien erilaisia jatkojalostusratkaisuja. Keräyksen ja kierrätyksen mallien varsinainen jalkautus vaatii kuitenkin yhteistyötä muun muassa vaatesuunnittelijoiden, tutkimus- ja oppilaitosten, jätelaitosten, kuntien ja kaupunkien sekä yritysten ja kuluttajien kesken. Kestävää muotia tutkiva LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Annariina Ruokamo kertoo, että tekstiilikierrätyksessä suuri vastuu lankeaa kuitenkin vaatesuunnittelijoille.
Vaateteollisuuden kestävyyshaasteisiin on kiire etsiä ratkaisuja, sillä EU:n jätedirektiivin asettaman tekstiilijätteiden erilliskeräysvelvoitteen mukaan vuoteen 2025 mennessä Euroopan maiden on järjestettävä tekstiilijätteiden erilliskeräys. Pelkkä keräys ei kuitenkaan takaa kierrätystä ja siksi poistotekstiilin jatkojalostukselle, sen hyödyntämiselle ja myös tulevaisuudessa syntyvälle tekstiilijätteelle on kehitettävä ratkaisuja. Jo tuotesuunnitteluvaiheessa pitäisi varmistaa, että uudet tuotteet ovat myös kiertotalouden mukaisesti hyödynnettävissä raaka-aineeksi niiden elinkaaren päättyessä.
”Tällä hetkellä markkinoille suunnitellaan ja tuotetaan valtavasti kierrätykseen kelpaamatonta tekstiiliä, kuten sekoitemateriaaleja ja tuotteita, joissa on paljon kierrätyksen estäviä tai sitä hidastavia komponentteja.Tekstiili- ja vaateteollisuudessa tulisi huolehtia poistotekstiilien hyödyntämisestä uutena raaka-aineena, mutta toisaalta koko systeemi kaipaa muutosta”, Ruokamo selventää.
Kierrätettävyyden huomioiminen on vastuullisen ja kestävän vaatesuunnittelun uusin tulokas. Tuotesuunnitteluprosessissa kierrätettävyys on kuitenkin vain yksi osa-alue suunnittelijan vastuusta, sillä noin 80 prosenttia tuotteen kaikista ympäristövaikutuksista ratkaistaan myös suunnittelijan pöydällä. Vaatesuunnittelijan vastuulla on suunnitella kierrätettävä tuote, joka palvelee ensisijaisesti käyttötarkoitustaan – muutoin sen tuottaminen on turhaa.
Vaateteollisuuden haasteita voi lähestyä monesta näkökulmasta ja siihen liittyy useita ratkaisuja tekstiilien elinkaaresta yksittäisiin palveluratkaisuihin. Kaikki lähtee tuotesuunnittelusta, mutta Ruokamon mukaan suunnittelijan vallan ja vastuun määrää ei kuitenkaan vielä täysin ymmärretä.
Esimerkiksi LABin puettavan muotoilun koulutuksessa kierrätettävyyden huomioiminen ja kiertotalouden mukainen tuotesuunnittelu on Ruokamon mukaan itseisarvo, joka kuuluu jokaisen tulevaisuuden vaatesuunnittelijan ammatilliseen osaamiseen.
Lähde: LAB-ammattikorkeakoulu